TUNTOMERKIT
Hirvi on suurin maamme luonnovaraisista maanisäkkäistä. Täysikasvuisen sonnin pituus on 230-250 cm ja säkäkorkeus
170-200 cm. Lehmien mitat ovat keskimäärin viisi prosenttia pienemmät. Elopaino on aikuisella keskimäärin 335 kg
(urokset 350 kg, naaraat 315 kg) ja vasoilla 151 kg (urosvasat 153 kg, naarasvasat 148 kg). Lihapaino on noin 55%
elopainosta. Hirven yleiskuva on pitkien jalkojen ansiosta jonkin verran neliömäinen ja ruumis voimakkaasti
kehittyneen hartianseudun johdosta etupainoinen. Hirvellä on ns. parta, kaulan alle sikiövaiheessa muodostuva
ihopoimu, johon aikuisella kasvaa erityisen pitkiä karvoja. Uroksen parta on pitempi ja sivukuvioltaan leveämpi
kuin naaraan. Parran muodossa esiintyy yksilöllisiä eroja. Häntä hirvellä on lyhyt, vain noin 10 cm pitkä. Hirvi
on väriltään mustan- tai harmaanruskea. Raajat ovat alhaalta noin puoleenväliin valkoiset tai vaaleanharmaat.
Hirven karvapeite muodostuu pitkistä, onteloiden täyttämistä ja tyveltä kapenevista peitinkarvoista ja kiharaisesta
ohuesta pohjavillasta. Erityisesti niskan ja säkän karvoitus on pitkää. Turkki eristää lämpöä erittäin hyvin.
Hirven pää on pitkulainen ja päättyy tyypilliseen riippuvaan ylähuuleen. Vain uroksilla on sarvet ja niiden
tyyppi vaihtelee neljä-viisipiikkisestä hankosarvesta yli kaksikymmenpiikkiseen lapiosarveen. Sarvien kehitys alkaa
keväällä hirvisonnin siirtyessä kesälaidunkauteen. Sarvien pituuskasvu on kesällä parhaimmillaan noin kaksi
senttiä vuorokausi. Kehittyvää sarvea suojaa pehmeä samettimainen nahka, jonka alla verisuonet kuljettavat ravinteita
kehittyvälle sarvikudokselle. Sarvet ovat kehittyneet täyteen mittaansa loppukesällä, jolloin niitä peittävä
nahka hangataan puita vasten pois. Sarvet ovat väriltään ruskeat.
RAVINTO
Hirvenvasa käyttää emon maitoa aina alkusyksyyn saakka. Vihreiden kasvien syönti lisääntyy kesän mittaan. Syyskuussa
vasa on jo lähes niiden varassa. Syksyllä emä opettaa vasan siirtymään havuravinnolle. Mikäli tämä epäonnistuu, vasa
tuskin selviää tulevasta talvesta. Aikuisen hirven ravinto koostuu valtaosin lehdeksistä, havu-, silmu- ja
oksankärkkiaineksista sekä kesällä ruohovartisista kasveista. Märehtijänä hirven ruumiinrakenteessa on piirteitä,
jotka määräävät sen elintavat. Hirvi riipii hampaillaa pötsinsä täyteen kasvisaineita ja siirtyy sitten makuulle
märehtimään ruokaansa. Märehtimisen aikana pötsi syöttää rehua suuhun pieninä annoksina, jotka hirvi hienontaa
perusteellisesti ja nielee takaisin mahalaukkuun. Hirven tärkeimpiä ravintokasveja ovat pajut, koivut, katajat ja
mänty. Haavan kuoriaines näyttää olevan hirvelle myös mieluista. Loppusyksystä hirviä alkavat kiinnostaa ruohoa
kasvavat pellot ja erityisesti riistapellot. Riistapelloilla rehukaali, nauris ja oraalla oleva ruis ovat mieluisimpia.
ELINYMPÄRISTÖ
Vuoden mittaan hirvellä on havaittavissa laidunkiertoa, johon liittyy säännöllinen valtaminen kesä- ja talvilaidunten
välillä. Tärkein hirvien vaelluksista alkaa keväällä lumien alkaessa sulaa. Kantavat naaraat aloittavat vaelluksen
talvilaitumilta löytääkseen ajoissa vapaita vasomisympäristöjä toukokuun alussa alkavaa vasomiskautta varten. Naaraiden
sijoittuminen vasomisalueille vaikuttaa oleellisesti kesälaidunten hirvitiheyteen. Naaras on selvästi paikkauskollinen,
sama naaras löytyy yleensä samalta alueelta vuodesta toiseen. Vasomisympäristö on yleensä maastoltaan jonkin verran
vaihtelevaa, puustokuvioltaan rikkonaista metsämaata, jossa erityisesti pienten kuusitiheikköjen osuus on merkittävä.
Useimmiten vasomispaikan löytääkin kuusikon reunavyöhykkeestä, jossa kasvaa suhteellisen matalaa taimikkoa. Vasojen
ollessa pariviikkoisia, emo alkaa kuljetella niitä paremmille ruokamaille. Alkukesästä naaras pysyttelee vasoineen
rehevillä lehtipuita kasvavilla mailla. Alkukesän ravintoon kuuluu vesi- tai suokasvikausi, jonka aikana hirviä tapaa
kahlailemassa järvien rannoilla ja soilla. Erityisesti sonnit käyvät ahkerasti avosoiden raate- ja kortekentillä.
Ne tarvitsevat suokasvien runsaita mineraalivarastoja sarviensa kehittämiseen. Suot ovat hirvien suosiossa vielä
kesän räkkäaikoina. Suolaidunkausi loppuu heinäkuun alkupuolella, jolloin tapahtuu siirtyminen kovan korren kauteen.
Hirvet siirtyvät metsiin syömään varpukasveja, erityisesti mustikkaa. Elokuussa alkaa hirvien kiima-aika. Sonnien
liikkuvuus lisääntyy huomattavasti, niiden etsiessä kiimaan tulevia lehmiä. Kiiman loppupuolella alkaa siirtyminen
talvilaidunkauteen. Hirvi siirtyy käyttämään havupuita, erityisesti mäntyä ruokanaan. Syysvaellus on kolmisen kuukautta
kestävä ajanjakso. Hirvien talvilaitumet ovat laajat suoalueet, joihin liittyy rikkonainen, laaja metsäalue runsaine
mäntytaimikkoineen. Siirtyessään talvialueilleen hirvet käyttävät vuodesta toiseen samoja reittejä. Talviaikana
parhaille laidunmaille saattaa keskittyä suuriakin tihentymiä.
KIIMA-AIKA
<
Hirvien kiima-aika alkaa elokuun lopulla. Tällöin myös urosten sarvet ovat valmiit. Urokset alkavat kaivella kiimakuoppia,
jotka houkuttelevat kiimaisia naaraita. Urokset kiertelevät laajalla alueella etsien naaraita. Urosten väliset
kiimatappelut naaraista alkavat. Nämä eivät yleensä johda varsinaiseen puskuotteluun, vaan urosten paremmuus selviää
jo jälkien, äänien ja eleiden sekä sarvien ja ruumiin ulkonäön perusteella. Epäselvät tapaukset ratkotaan puskemalla.
Hirvet eivät ole yksiavioisia, vaan sonni saattaa paritella jopa kymmenenkin eri naaraan kanssa. Mikäli ensimmäinen
naaraan kiima ei johda hedelmöitykseen, uusintakiima on noin kuukauden kuluttua. Tästä johtuu myös hirvenvasojen
syntymäaikojen vaihtelu. Hirvet ovat kiima-aikana äänekkäitä varsinkin öisin. Naaralla on tietty kutsuääni, joka houkuttaa
uroksia. Urokset taas pitävät tuttua öhkimistään. Kiima-aikaan uroksia on metsästäjän myös helppo pettää matkimalla
naarasta. Urokset saa hyvällä ilmalla houkuteltua jopa kilometrien päästä. Kiiman edetessä ja urosten viettien laskiessa
houkuttelukin vaikeutuu. Metsästysajan alkaessa urosten houkuttelu on jo vaikeaa.
VASAT
Naaras synnytää yleensä kaksi vasaa. Nuorilla lehmillä saattaa olla myös yksi vasa. Tiineysaika hirvellä on noin kahdeksan
kuukautta. Vasomisaika alkaa huhtikuun lopussa jatkuen aina heinäkuulle. Hirvilehmä ajaa edelliskesäiset vasat luotaan
uusien vasojen syntymän ollessa käsillä. Vasa nousee jaloilleen jo ensimmäisten elintuntiensa aikana. Viikon ikäisenä
vasa seuraa emoaan jo vaivattomasti. Emä imettää vasoja nelisen kuukautta. Vasan kehitys on kesällä nopeaa. Elopaino
lisääntyy noin kilolla vuorokaudessa. Metsästysaikana vasojen elopaino on noin 150 kiloa. Siinä esiintyy kuitenkin suurta
vaihtelua johtuen vasojen ravinnosta ja syntymäajoista. Metsästysaikana emää seuraa useasti vielä toinen edelliskesän
vasoista, nyt jo puolentoista vuoden ikään ehtineenä. Vasojaan suojeleva emä on koiralle joskus vaarallinen. Emä yrittää
houkutellä koiran veteen tai pehmeälle alustalle, jossa se hyökkää koiran päälle salamannopeasti, käyttäen aseina
etusorkkiensa pistomaisia lyöntejä. Vasan tunnistaa metsästysaikana helposti lyhyestä päästään ja pitkästä säkäkarvastaan.
Lähteet: Suomen eläimet, Tapiola
Kuvat: Mark Picard
Hirven metsästys koiralla
Etusivulle
|
