SUPIKOIRA

20.09.2002

Olin koiran kanssa puolukassa, kun se alkoi haukkumaan minusta puolen kilometrin päässä. Hiivin haukulle ja huomasin koiran haukkuvan kanavan varressa olevaan reikään. Pukkasin risulla sisään reikään, ja sieltä alkoi kuulumaan murinaa. Koira kuumeni tästä ja kaivoi itsensä sisään reikään. Murina lakkasi ja kohta koira tuli ulos kuollut supikoira hampaissaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin koirani haukkuvan jotakin muuta kuin hirveä. Jospa koiran saisi ensi syksynä syttymään myös näädälle.

HIRVIJAHDIN ALOITUS

28.09.2002

Päivän toinen ajo oli menossa. Menin koiran kanssa ensin alueen vastatuuleen, mutta kun mitään ei löytynyt palailin takaisin sivumyötäiseen. Koira kulki aika lähellä minua koko ajan. Kohta koira alkoi haukkumaan minusta vain noin sadan metrin päässä. Siirryin vähän ja huomasin naarashirven seisovan rämeellä. Kohta vierelle nousi kaksi vasaa. Hirvet olivat kuitenkin niin tiheässä, että en pystynyt ampumaan. Hivuttauduin läheiseen ojaan ja siirryin sen suojassa noin 30 metrin päähän hirvistä. Koira kävi haukkumassa välillä hirviä samalta ojanpenkalta. Muutenkin koira haukkui etäältä n. 10 metristä hirviä. Ammuin toisen vasoista, koira kerkesi haukkumaan vain noin 20 minuuttia.

SITKEÄÄ SEURAAMISTA

30.09.2002

Koira otti heti aamun ensimmäisestä ajosta hirven haukkuun minusta noin kilometrin päästä. Hirvi lähti heti liikkeelle. Koira antoi aina lyhyitä haukkusarjoja, kun sai karkon kiinni. Hirvi meni passilinjan läpi toisen seuran alueelle. Koira tuli 20 minuutin kohdalla katsomaan minua, että mitä tehdään. Kävelin hirven jälkiä, niin koira painui takaisin hirven perään. Toisen seuran alueelta kuului kohta laukaus siitä suunnasta, johon näin koirani tutkan mukaan menevän. Kun koiraa ei vajaaseen tuntiin kuulunut soitin naapuseuran kavereille, ja kysyin onko koiraa näkynyt siellä. Arvelin mielessäni, että koira on jäänyt kaadolle, koska sitä ei kuulu takaisin. Naapuriseurueen kaveri kuitenkin sanoi, että koiraa ei ole näkynyt. Meni toinen tunti kun naapuri soitti, että koira on kuitenkin heidän puolella. Olivat haavoittaneet urosta, ja koirani oli sen perässä. Palasin autolle, ja kiersin autolla lähemmäksi, missä arvelin koirani olevan. Koira olikin käynyt hirven kanssa siellä, mutta oli taas menossa toiseen suuntaan. Taas auton kanssa eteen. Pääsin jo aika lähelle koiraa ja yritin viheltää sitä pois. Hirvessä näkyi olevan vain lihashaava, joka pudotti muutaman veritipan aina silloin tällöin. Koira pysyi hirven perässä ja ajoin taas autolla odottamaan hirven menosuuntaan. Seurasin tutkasta ja kun koira oli kohtuu lähellä, vihelsin koiraa. Nyt koira tulikin pois. Aikaa haukun alkamisesta ehti kulua noin 4 tuntia. Matkaa koiralle tuli ainakin 20 kilometriä.

VASA TAAS NURIN

05.10.2002

Panimme aamulla toisen koiramiehen kanssa koirat aika pieneen alueeseen toinen toiselta puolelta. Hyvä, että kerkesin metsään, kun koirani alkoi haukkumaan. Aamulla oli -6 astetta pakkasta, joten keli oli aika karkea. Liikuin kuitenkin hiljaa noin 40 metrin päähän hirvistä, mutta en nähnyt hirviä. Kohta toinenkin koira alkoi haukkumaan hirveä minusta noin 300 metriä toiseen suuntaan. Jonkun ajan päästä toinen hirvi, 9-piikkinen uros, karkasi haukusta ja juoksi läheltä minua, jolloin koirani hyökkäsi uroksen perään. Ensimmäisessä haukussa oli jälkien perusteella ollut emä ja vasa. Uros juoksi suoraan passilinjaan ja tuli ammutuksi. Toisessa ajosssa kuulin puhelimesta, että emä ja vasa on liikkeelllä ja karhukoira perässä. Koira oli taas lähellä minua, kun se hyökkäsi etumaastoon ja alkoi haukkumaan. Koira kerkesi haukkua vain pari minuuttia, kun kuusikosta tuli vasa esille. Ammuin vasan. Hyvä, että kerkesin kaadolle, kun siihen tuli karhukoirakin. Jälkeenpäin selvisi, että nämä olivat ne samat vasa ja emä, jotka joku näki aiemmin.

HIRVIÄ JA NÄÄTÄ

07.10.2002

Proku oli tänään ainoana koirana metsässä. Ensimmäisessä ajossa koira häipyi heti metsään mennessä ja kohta kuuluikin haukkusarja, joka heti katkesi. Odottelin yhdellä ojalla, ja kohta aikuinen hirvi meni ojan yli n. 300 metrin päästä. Kävelin perään ja kohta Proku aloitti seisontahaukun. Maa oli aamulla kuurassa, joten näin, että aikuisen jäljet menivät kuusikkoon, missä koira haukkui. Hiivin varovasti haukulle, mutta hirvet olivat niin tiheässä kuusikossa, että näin 30 metristä vain hahmot, joita oli yllätykseksi ainakin 4 hirveä. Haukussa oli ilmeisesti vasaporukka ja uros (tai uroksia). Hirvet karkasivat niin, että en päässyt ampumaan. Odottelin ja kuuntelin saako koira hirvet pysähtymään. Kohta hirvien menosuunnasta lähestyi äänien perusteella hirvi ja vasa hyppäsi ojan yli minusta vain 20 metrin päästä. Odottelin muita hirviä, mutta seuraavaksi tulikin koira. Proku ilmeisesti hajoitti hirvet niin, että vasa joutui erilleen. Vihelsin koiran pois, koska uskoin että vasa ei kestä haukussa yksinään. Lähdin jälkien perusteella seuraamaan muita hirviä. Seurasin yksiä aikuisen hirven jälkiä, jonka arvelin olevan uroksen. Ei mennyt kauankaan, kun koira aloitti haukun vajaan kilometrin päässä minusta. Kiirehdin haukulle, mutta haukussa olikin yksinäinen naaras. Emme ammu naaraita, joten hirvi sai mennä. Päivän toisesta ajosta ei löytynyt mitään. Kolmannessa ajossa yksi passimies sanoi radioon, että hänen lähellään on näätä puussa syömässä pihlajanmarjoja. Satuin olemaan parinsadan metrin päässä kaverista, joten kiirehdin paikalle. Meillä oli joki välissä, jonka yli näätä oli uinut minun puolelle. Proku haistoi näädän välittömästi ja ajoi sen taas joen yli toiselle puolelle. Näätä kävi ensin yhdessä koivussa ja syösyi sitten kuusen juurten alle turvaan. Koira kävi kuumana, ja yritti kaivaa sitä yksin ulos. Itse en päässyt joen yli, joten seurasin kaivamista joen toiselta puolelta. Annoin koiran touhuta jonkun aikaa ja vihelsin sen sitten pois. Nyt rupeaa näyttämään, että Prokusta saa vielä talven päälle näätäkoirankin.

ARKOJA HIRVIÄ

11.10.2002

Aamulla oli muutama aste pakkasta. Ensimmäisessä ajossa näin heti kohta alussa mullikan jäljet, jotka näyttivät koiraakin kiinnostavan. Kun koiraa ei ruvennut vähään aikaan kuulumaan kyselin radiolla, jolloin yksi passimies kertoi kuulleensa koirani haukkuneen vähänaikaa alueen toisella laidalla. Katsoin koiraa tutkasta ja huomasin, että se on jo mennyt alueesta pois. Kävelin kuitenkin tutkan näyttämään suuntaan. Koira tuli lopulta noin tunnin päästä pois. Päivän viimeisessä ajossa koira haki taas hyvästi, mutta kun se juuri saavutti minut ja meni ohitseni näin koirasta, että nyt on hirvi lähellä. Samassa näinkin etumaastossa aikuisen hirven säntäävät pakoon. Koira meni perässä, yritti muutamaan otteeseen haukkuakin, mutta palasi noin puolen tunnin päästä pois.

HAAVAKKO PYYNTIÄ

12.10.2002

Laitoimme taas yhteen lohkoon kaksi koiraa yhtä aikaa. Sovimme toisen koiramiehen kanssa, että lähdemme eri puolilta aluetta liikkeelle. Löysäsin yhdeltä pellolta koiran metsään ja 5 minuutin päästä koira alkoi haukkumaan minusta noin 500 metrin päässä. Haukku tuntui pysyvän hyvin paikkallaan. Jäin yhden ojan varteen odottelemaan ja kuulostelemaan. Proku ehti haukkumaan vain 15 minuuttia, kun toinen koira yhtyi haukkuun ja omani tuli haukusta pois. Hirvet lähtivät heti liikkeelle ja näin ne ojalinjalla, emä ja 2 vasaa. Hirvet menivät suoraan passilinjaan, mistä kuului kaksi laukausta. Proku häipyi ampumapaikan suuntaan. Kohta radiosta ilmoitettiin, että vasaa on ammuttu, mutta matka jatkuu. Ehdin odotella noin 20 minuuttia, kun etumaastossa alkoi uusi haukku, jossa tuntui olevan molemmat koirat äänessä. Haukku lähti siirtymään ja kulki alueemme läpi hitaasti passiketjuun. Nyt kuului 3 laukausta ja matka vain jatkui. Ampuja sanoi radioon ampuneensa haukussa olevaa naarasmullia. Koirat kuljettivat hirveä vielä noin kilometrin seuraavalle passimiehelle joka pääsi ampumaan ja sanoi, että naarasmulli nurin. Olin kulkenut koko ajan haukun perässä ja saavuin ampumapaikalle. Siellä oli urosvasa kumollaan! Jälkeenpäin asiaa selvitellessä kävi ilmi, että tämä oli sama vasa, jota ensimmäisellä paikalla ammuttiin. Proku näyttää olevan melko sitkeä hirvikoira, kun on haavakosta kyse.

Proku ja vasa	Paha-Antti ja 11-piikkinen

VASAPORUKOITA

20.10.2002

Tänään olin porukan ainoa koiramies. Ensimmäisessä ajossa koira oli ollut omilla teillään jonkun aikaa, kun radiossa passimies sanoi naarashirven käyneen hänen luonaan ja koirani oli ollut perässä. Haukkua ei kuulunut koko aikana ollenkaan. Noin puolen tunnin kuluttua koira palasi pois. Ajon jälkeen passimiehet huomasivat jäljistä kahden hirven menneen tien yli toiseen alueeseen. Eivät olleet varmoja toisesta hirvestä onko se aikuinen vai vasa. Passitimmme alueen ja laitoin koiran hirven jäljille. Jouduin menemään hirville suoraan tuuulen päältä. Koira löysi hirvet välittömästi ja muutaman haukun jälkeen lähdettiin. Emä ja vasa meni passiketjun läpi koira perässä. Vasan luvat on käytetty, joten saivat mennä. Jäin odottelemaan koiraa ja noin puolen tunnin kuluttua koira palasikin hirvien perästä. Olin juuri lähdössä päivän viimeiseen ajoon, kun yksi passimiehistä sanoi alueeseen menevän tuoreet emän ja vasan jäljet. Ehdin kävellä parisataa metriä, kun yllättäin huomasin naarashirven edessäni. Katselin ympäristöön ja huomasin vasan lähestyvän minua, koira tietenkin perässä. Taas mentiin, alussa kuului muutamia pysäytys yrityksiä, sitten ei mitään. Kävelin hiljakseen eteenpäin ja odottelin koiraa. Koira tulikin noin tunnin kuluttua. Ei kovin kaksinen päivä koiran kannalta. Näyttäisi, että jos pitää liikaa taukoa, koirassa on vähän liikaan virtaa ja käsittely kärsii.

KOIRATAPPELU

27.10.2002

Olin yövuorossa, ja en ehtinyt mukaan ensimmäiseen ajoon, missä oli vasaporukka. Toisessa ajossa etsimme kahta urosta, joiden tiesimme olevan jossakin alueella. Aamulla oli kuitenkin satanut lunta pari senttiä peittäen kaikki yölliset jäljet. Hirviä ei alueelta löytynyt. Kesken ajon kuulin suunnasta, johon koirani oli mennyt kimakkaa haukkua vähän aikaa. Kun koira palasi, se oli yltä päältä hiekassa. Arvelin koirani kaivaneen jossakin supia tai kettua luolasta. Jälkeenpäin huomasin koirani lavassa sormenpään mentävän reiän. Selvisi, että koirani oli tapellut jonkun ulkopuolisen karhukoiran kanssa ja ilmeisesti kulmahammas oli tehnyt reiän koiran lapaan. Käytin koiraa seuraavana päivänä eläinlääkärillä ommeltavana. Hammas oli puhkaissut nahan ja mennyt kalvojen välistä lihasten väliin. Tikkejä ommeltiin kolmeen kerrokseen. Koiralla on nyt antibiootti kuuri päällä ja näyttää, että koirasta ei enää ole tämän syksyn hirvijahtiin.

SAIRASLOMA LOPPUI

09.11.2002

Koiran jalka alkaa olla kunnossa ja sain käytettyä koiraa taas metsässä. Pakkasta oli aamulla -13 astetta ja lunta noin 20 senttiä. Ajelin aamulla teitä ja näin yhdellä tiellä aikuisen hirven öisiä jälkiä. Olivat käyneet tien viereisellä aukolla syömässä. Virittelimme passit ympärille ja päästin koiran jäljille. Kului noin kymmenen minuutti, kun yksi passimies ilmoitti koirani olevan tiellä parin kilometrin päässä. Ihmettelin asiaa, ja kysyin tuliko se sinne tietä pitkin. Sanoi koiran kuitenkin tulleen metsästä ja menneen tien yli passimiehen vierestä. Vähän ajan päästä sama mies soitti ja sanoi koirani olevan hänen luonaan tiellä. Palasin autolle ja ajoin hakemaan koiraa. Passimiehen luona oli hirven jäljet tien yli 30 metrin päässä passimiehestä , mutta mies ei ollut nähnyt koko hirveä! Oltuani vähän aikaa passimiehen luona, sanoivat aikuisen hirven kaikonneen toiseen alueeseen. Siirsimme passit alueen ympärille ja laskin taas koiran jäljille. Noin 300 metrin päässä tieltä kuului vähän aikaa koiran haukkua ja sitten hirvi lähti liikkeelle. Kohta yksi passimies ilmoitti, että aikuinen naarashirvi kävi hänen passissaan. Emme ammu aikuisia naaraita, joten hirvi sai mennä. Päivän viimeisessä ajossa koira löysi erittäin tiheästä taimikosta emän ja vasan. Löytö oli noin 400 metrin päässä minusta. Hirven pysyivät taas vähän aikaa paikalla ja sitten lähdettiin. Koira seurasi hirviä pari kolme kilometriä saamatta pysähtymään. En tiedä onko koiralla joku käsittelyvirhe, vai ovatko hirvet jostakin syystä vain arkoja? Haukun aloitus kyllä kuulostaa aivan normaalilta, ei mitenkään kiivaalta.

TALVIPYYNTIÄ

13.11.2002

Lunta on edelleen noin 20 senttiä ja pakkasta aamulla -5 astetta. Aaamun ensimmäiseen mottiin menivät öiset aikuisen hirven jäljet. Laitoimme jäljille yhden koiran, omani oli autossa. Hirvi osoittautui aikuiseksi naaraaksi. Toisessa ajossa oli päivän vanhoja jälkiä tien yli kahteen suuntaan, emmekä tienneet missä lohkossa hirvet olivat. Lähdin kahlaamaan toista aluetta. Päivän ikäisiä jälkiä oli vaikka kuinka paljon. Lopulta löytyi yölliset vasaporukan jäljet. Seurailin koiran kanssa jälkiä pari kilometriä, kunnes koira lopulta tavoitti hirvet. Löytömatka oli minusta noin kilometri, en kuullut itse lumisessa metsässä haukkua ollenkaan. Passimies kertoi jälkeenpäin koiran haukkuneen ensin vähän aikaan yhdessä paikassa ja siirtyneet kohta parisataa metriä toiseen paikkaan. Kohta haukun suunnalta oli tullut emä ja yksi vasa. Haukku oli kuitenkin vielä jatkunut. Seuraavaksi oli tullut toinen vasa ja koirani. Tämä vasa ja koira lähtivät eri suuntaan kuin emä ja toinen vasa. Passimies pääsi ampumaan vasan aukolle. Vaikuttaa edelleen, että koira on liian kiihkeä haukulla.

Jahtipäiväkirja etusivu

Etusivulle