ENSIMMÄINEN KOSKETUS

16.09.2003

Kävin iltapäivällä koiran kanssa pienen lenkin tutkimassa alueen hirvitiheyttä. Iltapäivä oli lämmin, noin 16 astetta. Koira haki yllättävän tarmokkaasti ja löysikin lopulta hirven. En päässyt näkemään hirveä. Löytö sivutuulesta tiheästä taimikosta. Muutamia haukkusarjoja ja hirvi lähti menemään. Koira palasi läähättäen pois noin puolen tunnin päästä.

KUNNON HAUKKU

23.09.2003

Kävin vielä juoksuttamassa koiraa ennen pyynnin alkua. Ilma oli poutainen ja tuulinen. Tuskin ehdin metsään, kun teeripoikue lähti edestäni lentoon. Vähän sen jälkeen koira ajoi yhden poikateeren lentämään poikittain edestäni. Ammuin teeren alas. En heti löytänyt lintua, mutta koiran tullessa paikalle, se nosti heti linnun maasta esille. Jatkoimme hirvien etsimistä. Olin jo tulossa takaisin autolle, kun huomasin koirasta, että nyt on tuoreita hirvenjälkiä. Koira palasi kuitenkin jonkun ajan päästä takaisin, ja ajattelin, että se kuitenkaan löytänyt mitään. Kävelin loppumatkan autolle näkemättä enää koiraa. Varttitunnin odottelun jälkeen tiesin koiran kuitenkin löytäneen jotain. Kaivoin tutkan esiin ja paikallistin koiran. Koira oli minusta noin kilometrin päässä, mutta kovasta tuulesta johtuen en kuullut sen haukkua. Kiersin lenkin tuulen alle ja kuulin koiran haukkuvan erään hakkuuaukon laidalla. Aukolla kasvoi harvakseltaan kuusia joten menin haukulle suoraan aukon yli. Haukussa oli emä ja kaksi vasaa. Hirvet tulivat lopulta kymmenen metrin päähän minusta. Emä hyökkäili usesti koiran päälle. Proku haukkui rauhallisesti ja noin kymmenen metrin päästä hirvistä. Koira kerkesi haukkua noin 40 minuuttia, kun annoin hirville huutokarkon, yrittin samalla kutsua koiraa pois. Koira ei välittänyt kutsustani vaan painui hirvien perään. Koira saikin hirvistä uusintahaukun noin kilometrin päästä. Tunnin päästä sain kutsuttua koiran pois.

ALOITUS PÄIVÄ

27.09.2003

Aamu oli lämmmin ja märkä. Laitoimme ensimmäisen ajon aika pienelle alueella. Koira teki pari hakulenkkiä ja häipyi. Kuulimme kohta radiosta koiran haukkuvan alueen toisella laidalla. Olimme sen verran tuulen alla, että emme kuulleet haukkua. Lähdimme siirtymään lähemmäs haukkua, kun kuulimmme hirven menneen passiketjun läpi. Päästessämmä alueen toiseen laitaan kuulin koiran haukkuvan tien takana toisella alueella. Hohta haukku kuitenkin loppui. Seurasin tutkalla koiraa, ja se näytti palaavan takaisin sinne, mistä lähdimmme ajamaan. Ajoimme erään kaverin autolla takaisin omalle autolle, jossa koira oli odottamassa. Päivän toisesta ajosta ei löytynyt hirviä, vaikka alue näytti olevan täynnä silmämääräisesti uusia jälkiä.

SARVIPÄÄ

29.09.2003

Yöllä satoi aamuun asti, ja metsä oli märkä, vaikka päivällä ei enää satanut. Tuuli oli aika heikko koko päivän. Aamun ensimmäisessä ajossa kahlasin alueen reunaa saamatta kosketusta hirviin. Jonkun ajan päästä kuulin radiosta kahden hirven tulleen sisään mottiin alueellani. Palailin takaisin etsimään näitä hirviä. En löytänyt hirviä, ennen kuin palasin takaisin tielle, jonka hirvet olivat ylittäneet. Jälkien perusteella näytti olevan kaksi mulli hirveä. Koira lähti innokkaasti jäljille. Jonkun minuutin päästä kuuluikin haukkusarja hirvien löytymisen merkiksi. Hirven siirtyivät kuitenkin noin kilometrin, ennenkuin haukku rauhoittui. Lähdin menemään haukulle. Haukku oli puustoisella rämeellä, ja tuntui siirtyvän jatkuvasti hiljaa eteenpäin. Ehdimme rämeen toiselle reunalle, ennenkuin näin hirven ensimmäisen kerran. Haukussa olikin vain yksi uroshirvi. Räme oli kuitenkin niin tiheää, että en saanut varmaa ampumatilaisuutta. Lopulta hirvi ilmeisesti sai vainun minusta, ja siirtyi taas noin kilometrin eteenpäin. Päästessäni haukulle, huomasin sen tulevat sähkölinjalle. Juostessani sähkölinjan reunaan, hirvi ilmestyi myös sähkölinjalle. Nostin aseen, muutta huomasin että minulla oli kiikarin suojukset vielä päällä. Saatuani suojukset pois hirvi ravasi linjan poikki. Painoin liipasimesta ja "naks", aseessani haulirihlassa oli valitsija vahingossa haulipiipun puolella. Hirvi pysähtyi kuitenkin heti sähkölinjan jälkeen kiinteään haukkuun. Siirryin haukulle, ja pääsin ampumaan hirveä noin 50 metrin päästä melko tiheälle rämeelle. Hirvi näytti hytkähtävän ja ampaisi tiehensä. Tutkin ampumapaikkaa, mutta en löytänyt merkkiäkään osumasta. Räme oli niin täynnä hirvenjälkiä, että en pysynyt ampumani hirven jäljillä. Kiertelin aluetta ampumapaikan ympärillä etsien verijälkiä niitä kuitenkin löytämättä. Haukkua ei myöskään kuulunut mistään. Lopulta kaivoin tutkan esille, koira näytti olevan kohtuu lähellä. Samassa koira palasikin luokseni. Lähdin kulkemaan sinne, mistä koira näytti tulevan, usuttaen koiraa etsimään. Olimme lopulta noin 500 metrin päässä ampumapaikalta, kun koira tökkäsi kuolleelle hirvelle. Kylläpä olisi ilman koiraa ollut kova etsiminen. Hirvi oli 6-piikkinen uros. Koira ehti haukkua hirveä noin pari tuntia.

6-piikkinen

SUURI SARVIPÄÄ

05.10.2003

Olimme aamulla lähtemässä ajamaan erästä aluetta, kun yhden passimiehen auton edestä meni suuri sarvipää tien yli. Muutimme suunnitelmia, ja virittelimme passin alueen ympärille. Meitä oli kaksi koiramiestä ajossa, toinen koiramies aikoi laittaa koiransa suoraan hirven jäljille. Kävelin itse alueen toiselle laidalle pitäen koiraa kytkettynä. Kuullessani puhelimesta passimiesten ehtineen paikalleen, löysäsin koiran irti. Koira häipyi välittömästi näkyvistä. Viiden minuutin päästä kuulin puhelimesta koirani menneen passiketjun läpi tuoretta hirvenjälkeä pitkin. Hirvi oli ehtinyt karata motista ennen passimiesten tuloa. Odottelin tunnin ajan koiraa takaisin, mutta kun sittenkään koiraa ei näkynyt edes tutkassa, lähdin ajelemaan autolla koiran perään. Sain ajella metsäautoteitä yli 5 kilometriä, ennen kuin sain koirasta ensimmäisen havainnon tutkassa. Lopulta koira löytyi haukkumasta noin 10 kilometrin päästä lähtöpaikalta. Hirvi oli naapuriseuran puolella. Menin haukulle vain kameran kanssa. Pääsin noin 20 metrin päähän hirvestä. Haukussa oli komea yli 15 piikkinen uros. Koira haukkui erittäin hyvin noin 5 metrin päästä hirvestä. Haukkutiheys oli noin 100 kertaa minuutissa. Otin hirvestä 3 kuvaa, ennen kuin se karkasi. Vihelsin, ja koira tuli luokseni. Koira ehti työskennellä hirvellä 3 tuntia.

Suuri sarvipää

MÄRKÄ PÄIVÄ

07.10.2003

Vettä satoi taas koko päivän. Meitä oli pyynnissä kaksi koiramiestä, toisella oli vuoden ikäinen harmaa. Pyysimme aamulla kahta viereistä aluetta, toinen koira toisella alueella. Omalta alueeltani ei löytynyt mitään, mutta harmaa sai emän ja vasan liikkeelle, mutta hukkasi sitten ne. Ajettuni oman alueen menin harmaalle kaveriksi. Tuskin sain koirani metsään, kun se syöksyi uudelle jäljelle. Tästä pari minuuttia kuului passiketjusta laukaus, passimies ampui vasan. En kuullut koirani haukkuvan koko aikana, vaikka se oli hirvien perässä. Ilmeisesti hirvet olivat koko ajan liikkeessä. Seuraavassa ajossa olimme harmaan kanssa samalla alueella. Proku löysikin alueelta naaras mullin. Koira haukkui vähän aikaa paikallaan ja siirtyi sitten toisen koiramiehen eteen, jolloin myös harmaa yhtyi haukulle. Tätä hirvi ei tietenkään kestänyt vaan otti pitemmät karkot. Passimies, siskonpoika ampui hirven kohta passilinjaan. Olimme tulossa hirven kanssa nylkyvajalle, kun huomasimme eräällä pellolla emän ja kaksi vasaa. Laitomme passin alueen ympärille. Menin itsekkin passiin ja laitoimme hirvien perään harmaan ja siskonmieheni nuoren laikan. En ehtinyt olla kauan passissa, kun emä juoksi passini läpi molemmat koirat perässä. Vasat olivat jääneet jonnekin välille. Seuraavaksi passiini tuli kettu kymmenen metrin päähän. Kyllä ketulla oli jalkoja alla, kun se huomasi minut. Koiramiehet saivat lopulta vasatkin ajettua passiin ja ne tuli ammutuiksi.

HYVÄ PÄIVÄ

10.10.2003

Pitkästä aikaa päivä olikin kuiva. Aamun ensimmäisessä ajossa oli niin paljon koiria, että pidin omani autossa. Ajossa olikin kolme vasikkaporukkaa ja pieni uros. Passi saikin yhden vasan ammuttua karhukoiran haukusta. Omasta passistani meni se pieni uros ampumatta, koska sovimme, ettemme ammu viikolla muita kuin vasoja koska aikuisen luvat ovat niin vähissä. Seuraavassa ajossa koirani lähti seuraamaan aikuisen hirven jälkiä, mutta haukkua ei kuulunut. Toinen koira, nuori harmaa haukkui hyvin naarashirveä. Alueelta käveli myös ulos 4-piikkinen uros. Päivän viimeisessä ajossa koirani alkoi haukkumaan minusta noin 700 metrin päässä. Yksi passimies näki kahden naaraan ja vasan tulevan haukulta poispäin. Lähdin katsomaan, mitä koirani haukkui. Haukku oli aivan rajan pinnassa, ja lähti siirtymään tulessani haukulle pitkin rajaa. Noin kilometrin päästä näin ojalinjalla, että haukussa oli vain yksi aikuinen hirvi. Vähän tämän jälkeen tipahdin riukua pitkin ojaa ylittäessäni haarojani myöten veteen. Soitin yhden passimiehen hakemaan minut lähimmältä tieltä. Näin hirven ja koiran ollessani tällä tiellä, ja yritin viheltää koiran pois. Koira kuitenkin jatkoi hirven perässä. Ajoimme passimiehen kanssa lähtöpaikalle ja vaihdoin kuivat vaatteet päälle. Lähtöpaikalle kuulimme taas koiranhaukun noin 1,5 kilometrin päästä. Hirvi oli tehnyt lenkin ja palannut lähelle lähtöpaikkaansa. Lähdin hakemaan koiran pois haukulta. Hirvi oli tiheässä kuusikossa ja kaikkosi taas tullessani lähelle niin, että en päässyt sitä näkemään. Vihelsin ja koira tuli nyt pois. Aikaa haukun alkamisesta oli kulunut 2 tuntia. Hirvi siirtyi työskentelyn aikana noin 5 kilometriä. Koira on nyt selvästi saanut lisää sitkeyttä verrattuna viime syksyyn.

VASA

14.10.2003

Aamulla oli pari astetta pakkasta joka kyllä lauhtui pian. Meitä oli aamulla lähdössä metsään vain 6 miestä. Olin ainoana koiramiehenä. Lähdin etsimään hirviä erään järven rannasta. Menin läheltä rantaa alueen läpi ja palasin keskempää takaisin. Olin jo lähes takaisin tiellä, kun koirani hävisi pitemmäksi aikaa. Vähän ajan päästä tästä kuului passilinjasta laukaus. En kuullut koiran haukkua, mutta jälkeenpäin selvisi, että koirani oli alkanut haukkumaan emää ja kahta vasaa lähellä passilinjaa. Hirvet olivat jonkun ajan päästä lähteneet liikkelle ja menneet passilinjan päästä läpi jolloin yksi passimies oli yrittänyt ampua toista vasaa. Laukaus oli kuitenkin mennyt ohi. Vasa oli kuitenkin lähtenyt erilleen emästä ja toisesta vasasta. Kuultuani ampumisen ja radiosta hirvien menneen passilinjan läpi palasin autolle ja ajoin alueen toiselle puolelle. Alueen toiselle puolella oli rautatie, jonne saavuttuani näin emän ja toisen vasan olevan haukussa radanvarressa noin kilometrin päässä minusta. Hirvet palasivat radalta takaisin alueen sisälle. Palasin takaisin alueen toiselle reunalle ja ja lähdin sieltä lähestymään haukkua. Hirvet olivat haukussa puustoisella rämeellä. Pääsin laskeutumaan ojalinjaa pitkin noin 50 metrin päähän hirvistä, jossa jouduin odottomaan pitkään ennenkuin sain vasan ristikolle. Lopulta vasa tuli niin selvälle paikalle, että sain sen ammuttua. Emä ei meinannut millään lähteä, vaan jäi odottamaan vasaa mukaansa. Proku ehti haukkua hirviä vähän toista tuntia. Päivän toiseen ajoon saimme vähän lisää miehiä ja toisen koiran, siskonpoika laikan kanssa. Lähdimme toinen toisesta reunasta aluetta liikkeelle. Lähdin itse myötätuuleen ja annoin siskonpojan lähteä nuoren laikan kanssa vastatuuleen. En päässyt pitkälle, kun koirani hävisi pitemmäksi aikaa. Arvasin sen olevan hirvien perässä, vaikka haukkua ei kuulunutkaan. Katsoin tutkalla, missäpäin koira on ja lähdin etenemään sinne. Vähän aikaa kuljettuani näin emän ja vasan tulevan minua vastaan ja sivuuttavan minut noin sadan metrin päästä. Hirven olivat kuitenkin niin tiheällä metsällä, että ei ollut mahdollista ampua. Koirani tuli vähän hirvien perässä. Hirvet menivät passilinjaan missä passimies sai vasan ammuttua. En tiedä minkä takia hirvet olivat jatkuvasti liikeessä. Ehkä ne kaikkosivat minua, koska etenin myötätuuleen. Siskonpoika sai myös laikallaan haukun, mutta jätti ampumatta koska haukussa oli aikuinen naaras.

14.10. vasa

TOINEN VASA

18.10.2003

Keli oli hirvenpyyntiin mitä parhain. Aamulla pari astetta pakkasta. Päivän ensimmäiseen ajoon, isolle alueelle, oli lähdossä 4 koiraa. Itse pääsin lähtemään tuulen alta jokivarresta. Päästäessäni koiran hakemaan hirvihaukku alkoi 5 minuutin päästä minusta noin puolen kilometrin päässä. Hirvet siirtyivät haukussa alussa pari sataa metriä. Sitten haukku tuntui jäävän paikalleen. Soitin yhdelle porukkaan tänä syksynä tulleelle tytölle, haluaako hän tulla ampumaan hirven. Tyttö oli heti valmis. Annoin ohjeet mihin pitää ajaa ja mistä tulla haukulle. Siirryin odotellessa haukun yläpuolelle yhden aukon laitaan odottamaan miten tytön käy. Hirvet kuitenkin lähtivät, ennen kuin tyttö ehti haukulle, hiljaa siirtymään suoraan minua kohti. Emä tuli vasan kanssa 20 metrin päähän minusta aukon laitaan. En vielä ampunut, koska arvelin niiden palaavan takaisin metsään. Jostakin syystä hirvet päättivätkin lähteä suoraan aukon yli. Minun ei auttanut kuin ampua vasa aukolle. Laukaus jäi vähän jälkeen, mutta osui kuitenkin onneksi selkärankaan ja vasa tipahti heti. Koira haukkui koko ajan tosi hyvin ja haukku kuului pakkasaamussa kauas. Toinen ajossa ollut laika haukkui myös jotakin, mutta karkasi passin läpi toiselle alueelle. Nuori harmaa otti haukkuun 4-piikkisen uroksen, jonka passi sai lopulta ammuttua.

Vasapotretti

KOIRA HUKASSA

20.10.2003

Viikolopulla satoi pikkuisen lunta, joten hirven jäljet oli helppo löytää. Meillä oli enää jäljellä vasan lupia. Aamun ensimmäiseen ajoon lähti kolme koiraa, kaikki eri puolilta isoa aluetta. Lähtiessäni ajamaan huomasin kahden aikuisen hirven tulleen yöllä alueelta pois. Niinhän siinä sitten kävi, että Proku löysi nämä jäljet ja meni niiden perässä toiselle alueelle. Kävelin itse alueen läpi ja palatessani autolle parin tunnin kuluttua oli koira siellä odottamassa. Ilmeisesti koira oli palannut toiselta alueelta niin läheltä autoa, että oli jäänyt jostakin syystä sen viereen odottamaan. Päivän toiseen ajoon lähdin sivutuuleen. Käveltyäni puoli kilometriä törmäsimme tuoreisiin metsäpeuran syönnöksiin. Koira häipyi samalla ilmeisesti peurojen perään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koira näki metsäpeuroja. Samassa ajossa ollut siskonmies sai laikallaan vasaporukan haukkuun ja pääsi ampumaan vasan. Ensimmäinen haukkuun ammuttu hirvi tälle laikalle tänä syksynä. Vedettyämme vasan tienvarteen, lähdin etsimään omaa koiraani. Ajelin oletettuun koiran menosuuntaan, mutta tutka ei näyttänyt mitään. Pari tuntia ajeltuani ja tutkailtuani olin aivan ihmeissäni. Lopulta eräs mies soitti kännykkääni koirani olevan heidän pihallaan. Pannan lähettimestä oli loppunut akku. Koira oli noin 5 kilometrin päässä lähtöpaikalta.

HARJOITUSHAUKKUJA

08.11.2003

Meillä oli launtai aamuna metsästysseuran talkoot uuden nylkyvajan tekopaikalla. Otin Prokun mukaan tarkoituksena käyttää koiraa talkoiden jälkeen metsässä. Näin aamulla lähellä talkoopaikkaa emän ja kaksi vasaa aukolla syömässä. Talkoiden jälkeen toin koiran suoraan aukolle, jossa hirvet olivat olleet aamulla. Haukku alkoikin välittömästi parinsadan metrin päässä aukolta. Hirvet lähtivät heti liikkeelle, ja siirtyivät noin kilometrin. Siellä haukku oli niin kauan paikallaan, että ehdin haukun lähelle, sitten hirvet taas lähtivät liikkeelle. Hirvet kävelivät rauhallisesti, että haukku ei katkennut välillä ollenkaan. Kävelin haukun mukana noin 1,5 kilometriä, kunnes haukku rauhoittui vähäksi aikaa lähelle erästä tietä. En päässyt näkemään hirviä, kun paikalle tuli jonkun auto ja hirvet ottivat noin kilometrin äänettömän karkon. Kävin tässä välissä hakemassa auton lähemmäksi. Palatessani autolla kuulin haukun kiertäneen erään ison nevan taakse. Ajoin autolla haukun lähelle ja kävelin siitä haukulle. Hirvet olivat rauhoittuneet puustoiselle rämeelle. Nyt näin hirvet, mutta niin kaukaa, että en saanut kuvia. Kaksi tuntia oli kulunut haukun alkamisesta, kun Proku kävi ottamassa oma-aloiteisesti yhteyttä. Laiton koiran takaisin hirville ja annoin sen haukkua vielä vähän aikaa. Noin varttitunnin jälkeen vihelsin koiran pois. Koira olisi nyt hyvässä koekunnossa, yhteydenotot ovat sopivan harvoin.

LISÄÄ HARJOITUSHAUKKUJA

15.11.2003

Yöllä satoi pikkuisen lunta, joten jäljet näkyivät hyvin. Näin tien yli aikuisen hirven jäljet. Lähdimme koiran kanssa niitä seurailemaan. Koira häipyi heti jälkien suuntaan, itse kävelin perässä. Jonkun ajan päästä vastaan tulivat emän ja vasan jäljet ja ne näyttivät tuoreemmilta. Lähdin seurailemaan vasaporukan jälkiä. Jäljet menivät tien yli, johon jäin odottamaan koiraa. Koira tulikin noin puolen tunnin päästä tietä pitkin, ei ilmeisesti ollut tavoittanut aikuista hirveä. Lähdimme seurailemaan vasaporukan jälkiä. Jonkun ajan päästä näin eräällä aukolla koiran tulevan minua vastaan. Kutsuin koiran luokseni, koska luulin sen tulevan ottamaan yhteyttä. Jatkoin samaan suuntaan, mihin vasaporukka oli viimeksi mennyt, mutta vähän jälkien vasemmalla puolella. Ihmettelin, kun koira pyöri koko ajan näkyvissä ja näytti haluttomalta menemään minnekään. Syy selvisi kohta, hirvet olivat tehneet täyskäännöksen ja palanneet takaisin. Koira oli hirvien jäljillä, kun kutsuin sen luokseni. Hyvä esimerkki, miten ohjaaja saa tottelevaisen koiran haun sekaisin. Onneksi jäljet näkyivät ja virhe huomattiin, sulalla maalla olisi ollut toisin. Kaarroin takaisin jäljille ja koiraa taas vietiin. Puolen tunnin jälkeen arvasin koiran löytäneen hirvet, vaikka haukkua ei kuullutkaan. Palasin autolle ja ajelin hirvien menosuuntaan. Ensimmäisellä tiellä näkyivätkin hirvien ja koiran ylimenojäljet. Seuraavalla tiellä myös. Lopulta koira löytyi haukkumasta 4 kilometrin päästä lähtöpaikalta. Haukku oli paikallaan eräällä rämeellä. Menin haukun lähelle ja vihelsin koiran pois. Koira lähti hakemaan klo 11.00 ja kutsuin koiran pois haukulta klo 14.00.

AVO HIRVIKOE

02.12.2003

Keli oli kokeeseen paras mahdollinen, +4 astetta lämmintä ja pari senttiä lunta. Etsiskelin pari päivää ennen sopivia hirviä kokeeseen, joitakin löytyikin, mutta aina oli liikaa hirviä samalla alueella. Edellisenä iltana siskonmies soitti, että nyt on mennyt vasaporukka alueelle, missä ei pitäisi olla muita hirviä. Koeaamuna lähdin jo kello 3 ajelemaan teitä ja katselemaan jälkiä. Siskonmiehen ilmoittamassa paikassa näinkin pimeällä yhden hirven tien lähellä syömässä. Vasaporukka oli käynyt tiellä yöllä, mutta palannut takaisin alueeseen. Tuomareiden aamulla saapuessa lähetimme koiran hakemaan tuulen alta kohti oletettua hirvien makuupaikkaa. Kävi kuitenkin niin, että vasaporukka olikin eri paikassa kuin yöllä näkemäni hirvi ja kävelimme "pahki" hirviin. Löytömatkaksi tuli vain 300 metriä. Hirvet pysyivät hyvin paikalla, mutta jostakin syystä koira tuli jo parinkymmenen minuutin päästä katsomaan tuomariryhmää. Ehkä koira oudoksui ylimääräisiä miehiä mukana. Vein koiran takaisin hirville ja homma jatkui. 90 minuutin kohdalla tuomari kävi ottamassa ensimmäisen AT:n ja antoi karkon. Hirvet siirtyivät noin puoli kilometriä. Siirryimme lähemmäksi ja sopivan ajan jälkeen toinen tuomari kävi taas ottamassa AT:n ja antoi lujemman karkon. Hirvet siirtyivät nyt noin 2,5 kilometriä. Päästyämme taas hirvien lähelle tuomari kävi ottamassa viimeisen AT:n ja antoi viimeisen karkon noin 240 minuutin kohdalla. Hirvet siirtyivät viimeisessä karkossa noin kilometrin. Vähän ennen erän loppua menin itse lähelle hirviä ja erän loputtua vihelsin koiran pois. Koe meni koiran osalta hyvin lukuunottamatta alun ihmettelyä (ensimmäinen yhteydenotto). Ohjaaja töppäili itse löydön ja mikä eniten tympäisee tottelevaisuuden ja yhteistyöhalukkuuden, niissä menetettiin 5 pistettä. Muistelimme, että yksi oma-aloitteinen yhteydenotto riittää täysiin pisteisiin. Koira olisi kuitenkin pitänyt viheltää kerran erän puolivälissä yhtyedenottoon. Heti erän loputtua kutsuin koiran pois ja koira kytkettiin 2 minuuttia erän jälkeen, mutta sitä ei arvostella, koska erä oli jo päättynyt. Tuloksena päivästä oli avo 1 71,5 pistettä. Kokeen tarkemmat tulokset löytyvät näyttelyiden ja kokeiden kohdalta.

PITKÄ HIRVIHAUKKU

30.12.2003

Minulla oli yksi näätä renkaassa ja lähdimme koiran kanssa sitä etsimään. Törmäsimme melkein heti yöllisiin hirvenjälkiin ja koira yritti lähteä jäljille. Vihelsin ja koira palasi pois. Hiihtelin taas jonkun aikaa, kun koira taas hävisi. En uskonut sen enää lähtevän hirvien perään, koska olin sen kerran viheltänyt pois. Koiraa ei kuitenkaaan kuulunut takaisin. Löysin tällä välin uudet näädän jäljet ja jäljittelin sitä. Lopulta näätä näytti jäävän yhteen kuusikkoon, mutta en löytänyt sitä sieltä. Palasin puolen päivän aikaan takaisin autolle. Lähdin autolla katselemaan koiraa. Kuulin koiran haukkuvan kaukana eräällä rämeellä. Minulla oli jo kiire kotiin, enkä ehtinyt enää hakea koiraa pois haukulta. Soitin siskolleni, kävisikö hän töiden jälkeen neljältä katsomassa, olisiko koira jo palannut pois. Sisko soitti viiden maissa, että koiraa haukkuu edelleen samalla paikalla. Pääsin itse vasta illalla koiraa hakemaan. Oli kuutamo, ja metsässä näki hyvin hiihdellä ilman lamppua. Kello oli ilta yhdeksän, kun hiihdin puolen kilometrin päähän haukusta ja vihelsin koiran pois. Koira oli haukkunut samalla paikalla hirviä yhteensä 12 tuntia.

Jahtipäiväkirja etusivu

Etusivulle