PEURA JA SORSIA

20.8.2005

Tarkoitus oli käyttää koiraa metsässä hirvillä, mutta koska lämpömittari näytti +24 astetta, päätin käydä katselemassa sorsia. Mennessämme suon keskellä olevalle lammelle, näin suolla metsäpeura uroksen syömässä. Kävelimme koiran kanssa tuulen alta, noin 50 metrin päähän peurasta. Ihmeekseni koira vain katseli peuraa, että mikäs se tuo on. Ilmeisesti peurassa on kuitenkin eri haju, kuin hirvessä. Lammella ammuin heti 12 jälkeen sinisorsaa, joka sai huonon osuman ja putosi noin 200 metrin päähän vetiselle rimmelle. Yritin koiran kanssa etsiä sorsaa, mutta se ilmeisesti sukelteli niin, että koira ei sitä sitkeistä etsinnöistä huolimatta löytänyt. Myöhemmin ammuin vielä 2 haapanaa, jotka tippuivat kumpikin lampeen. Ensimmäisen koira nouti puoleksi. Koiran palatessa sorsa suussa, se nousi vähän ennen rantaa pienelle saarelle ja pudotti sorsan sinne. Jouduin kahlaamaan sorsan saaresta. Toisen sorsan koira sitten haki aivan tyylipuhtaasti perille saakka. Kyllä laika on aika monipuolinen koira.

Metsäpeura

HIRVIJAHDIN ALOITUS

25.9.2005

Keli oli aamulla tosi hyvä, lämmintä pari astetta. Ensimmäiseen ajoon lähti kaksi koiraa, toinen toiselta puolelta aluetta. En ehtinyt autolta pitkälle, kun kuulin radiosta toisen koiran jo haukkuvan hirveä. Hirvi meni kuitenkin heti passista läpi. Noin puolen tunnin päästä kuulin omankin koiran aloittavan haukun lähes samasta paikasta, kuin toisenkin koiran. Haukku loppui kuitenkin lyhyeen. Odotellessani haukun jatkumista, kuulin hirvien lähestyvän minua tiheässä aukossa. Hirvet tuntuivat kuitenkin menevän oikelta puolelta ohitse. Vilkaistessani välillä vasemmalle näin aikuisen hirven seisovan linjalla minusta noin 60 metrin päässä. Hirven pää oli piilossa, joten en nähnyt oliko hirvi uros vai naaras. Hirvi kulki hitaasti eteenpäin metsässä ja pääsin kiikarilla varmistamaan, että hirvi oli tappisarvi uros. En kuitenkaan saanut varmaa ampumapaikkaa ja päästin hirven menemään. Koira tuli noin 5 minuutin päästä samasta suunnasta kuin uroskin ja usutin koiran jäljelle. Jäin odottamaan haukkua, kun kuulin taas hirvien lähestyvän minua. Kohta esille tulikin minusta noin 50 metrin päähän emä ja vasa. Emä pysähtyi ja ilmeisesti haistoi minut, koska kääntyi jyrkästi minusta poispäin. Vasan tullessa näkyviin puristin liipaisinta. Vasa katosi puiden taakse, mutta näin sen kohta lähtevän emän perään. Samoihin aikoihin tappisarvi tuli passiin koira perässä joutuen ammutuksi. Käskin puhelimella laittaa koiran kiinni. Menin tutkimaan ampumapaikkaa. Paikalta löytyi vain lyhyttä hirvenkarvaa ja näki, että luoti oli mennyt hirven läpi. Verta ei kuitenkaan ollut tullut yhtään. Toinen koiramies oli tällä välin saanut koiransa kiinni ja sovimme, että hän tuo koiran ampumapaikalle. Löysätessämme koiran irti, alkoi haukku parin minuutin päästä meistä noin puolen kilometrin päässä. Mennessämme haukkuun näimme vasan olevan vesiojassa haukussa. Vasalla oli vasen etujalka poikki, mutta se onnistui vielä karkaamaan tiheään aukkoon. Haukku siirtyi passilinjaan ja vasa tuli ammutuksi. Osuma oli jäänyt parikymmentä senttiä liian alas ja katkaissut jalan luun vatsalinjan kohdilta. Seuraavista ajoista koira ei löytänyt hirviä, mutta viimeisessä ajossa passimiehet näkivät emän ja vasan aukolla tien varressa. Passi järjestettiin eteen, ja laitoin koiran hirvien perään. Vasa tulikin parin kilometrin päässä ammutuksi, mutta en kuullut haukkua missään vaiheessa.

HAAVAKKO

2.10.2005

Aamun ensimmäinen ajo käytiin varsin pienellä alueella. Koska koiria oli kolme metsällä, pidin omaa koiraa autossa odottamassa. Alueesta kaikkosikin jonkun ajan jälkeen emä ja vasa passiin. Passimies ampui vasaa, mutta se pakeni metsään. Lähdin ilman koiraa katselemaan jälkiä. Ampumapaikalle oli jäänyt muutama luunsiru ja vähän verta. Seurailin jälkeä muutama sata metriä, verta oli tullut jonkin verran ja kerran vasa oli käynyt maassa. Katsoimme viisaimmaksi laittaa koiran jäljelle. Passimiehet laitettiin alueen ympärille ja päästin koiran perään. Ei kulunut kuin pari minuuttia, kun koira alkoi haukkumaan ampumapaikasta noin puolen kilometrin päässä. Hiivin haukulle, joka oli tiheässä kuusikossa. Kuulin jo kauempaa hirven tai hirvien liikuvan koiran haukussa. Jouduin menemään parinkymmenen metrin päähän haukusta, ennen kuin näin hirven. Hirvi makasi maassa pää pystyssä ja koira haukkui vieressä. Risuja oli kuitenkin näinkin lähellä sen verran hirven edessä, että en pystynyt varmasti tunnistamaan oliko hirvi emä vai vasa. Siirryin varovasti sivusuunnassa, jolloin hirvikin nousi ylös ja siirtyi vähän matkaa. Näin hirven ontuvan jalkaa ja tunnistin hirven vasaksi. Hirvi jäi lähes puoli istuvaan asentoon selkä minuun päin. Tähtäsin hirveä niskaan ja puristin liipaisinta. Hirvi tipahti alas. Tutkiessani vasaa selveni, että passimiehen laukaus oli osunut vasan takajalkaan särkien luun. Seuraavassa ajossa tuli vasaporukka jostakin ajamani alueen sisälle. Käytin koiraa sisääntulo jäljellä, mutta koira ei ihmeekseni välittänyt jäljistä mitään. En tiedä onko koira tulossa sairaaksi vai vaikuttaako lämmin ilma koiraan?

KOULULAISVIERAILU

4.10.2005

Paikallisen kyläkoulun oppilaat tulivat päiväksi tutustumaan hirvijahtiin. Jokaisen passimiehen mukaan tuli myös muutama koululainen. Koiria oli mukana aamulla viisi, joten valitsimme laajan yhtenäisen alueen. En onnistunut löytämään omalta alueeltani hirviä, mutta toisen koiran alueelta lähti liikkeelle vasaporukka. Toinen vasaporukka lähti ilmeisesti omia aikojaan liikkeelle. Kaikki hirvet menivät ampumatta passiketjun läpi. Vaihdoimme seuraavaksi alueelle, johon vasaporukat menivät. Itse lähdin erään pellon kulmalta, jossa oli aamulla ollut hirvet syömässä. Koira haistoi heti pellolta jäljet ja parin minuutin päästä haukku alkoi noin kilometrin päässä pellolta. Hirvet lähtivät heti kohta siirtymään ja passimiehet näkivät haukussa olevan emän ja vasan. Haukku loppui ja hirvet hävisivät alueelle. Koira tuli noin tunnin päästä takaisin. Yritin vielä haravoida suunnasta, johon hirvet katosivat, mutta koira ei jostakin syystä löytänyt enää hirviä. Päivän viimeisessä ajossa ehdin kävellä noin kilometrin, kun näin koiran liikkeistä sen haistavan hirvet. En kuullut minkäänlaista haukkua, mutta jonkun ajan päästä passi ilmoitti hirven menneen passiketjun läpi koira perässä. Lähdin hirven perään, mutta koira tuli jo puolen tunnin päästä minua vastaan. Katsoin parhaimmaksi lopettaa ja kävelin tielle autolle.

VIISAS EMÄ

6.10.2005

Aamulla oli nähty eräällä pellolla kaksi aikuista hirveä syömässä. Valitsimme ajoalueeksi peltoon vastaavan metsäpuskan. Tänään oli kaksi koiramiestä pyynnissä, toinen lähti toisesta päästä aluetta. Lähdin tuulen alta kohti peltoa, missä hirvet olivat olleet aamulla syömässä. Kuulin puhelimesta vielä metsässä, että samalla pellolla oli ollut eilen illalla emä ja kaksi vasaa. Koira aloittikin haukun lähellä pellon reunaa, mutta haukku siirtyi heti kohta pellon yli passilinjan läpi. Kuulin puhelimesta, että koiralla oli aikuinen naaras haukussa. Arvelimme, että toinen aikuisista hirvistä jäi vielä alueen sisälle. Joku muisti vielä sanoa, että tässä alueessa on ollut monena syksynä emä, joka jättää vasansa metsään, kun koira aloittaa haukun. Siirryin varovasti paikalle, jossa koira aloitti haukun. Huomasinkin metsässä kaksi vasaa. Risuja oli sen verran edessä, että jätin ampumatta. Painostin varovasti vasat passiketjuun ja toinen vasa tulikin ammutuksi. Myöhemmin saimme vielä toisenkin vasan ajettua passiketjuun. Koira haukkui koko ajan emää toisella alueella. Kävimme välillä syömässä, jonka jälkeen kävin viheltämässä koiran pois haukusta. Koira ehti haukkua emää noin kolme tuntia.

Toinen vasoista

VASAPORUKKA

7.10.2005

Aamun ensimmäisessä ajossa tarvittiin passimiehiä, joten pidin koiraani autossa ja olin aamupäivän passissa. Siskonmies sai ammuttua ajosta laikalleen vasan hyvästä seisontahaukusta. Iltapäivällä sain omankin koirani metsään. Käveltyäni noin puoli tuntia koira oli ollut niin kauan pois, että arvasin sen olevan hirvillä. Jäin odottamaan lähelle erään pellon päätyä metsään. Aikani odoteltua päätin siirtyä läheisen aukon reunaan. Tullessani aukon reunalle näin koiran hyppäävän ojan yli aukolla minusta vain noin 30 metrin päässä. Seurasin tilannetta ja huomasin, että emä ja vasa juoksivat koiran edellä aukolla. Hirvet menivät uudestaan saman ojan yli minusta noin 100 metrin päässä. Vauhtia oli sen verran, että en uskaltanut ampua. Ilmoitin radiolla passiin hirvien tulevan. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun passissa paukahti ja vasa oli nurin. Jos olisin minuuttiakaan ennemmin siirtynyt aukon reunalle, olisin saanut vasan ammuttua. En kuullut koiran haukkuvan missään vaiheessa. Jatkoin vielä ajoa vihellettyäni koiran pois kaadolta. Tullessani takaisinpäin jokivartta koira haistoi jotakin joen takaa. Se ui joen yli ja häipyi vastapuolelle kovalla vauhdilla. Koira kuitenkin palasi takaisin noin puolen tunnin kuluttua. Palatessa koira vielä säntäili ja haisteli jokitörmällä. En huomannut rannassa hirven jälkiä, joten epäilen asialla olleen jonkun pikkupedon.

SITKEÄ SEURAAMINEN

11.10.2005

Ensimmäisessä ajossa oli kävellyt vasta 10 minuuttia, kun koira alkoi haukkua. Haukku oli tiheässä kuusipuskassa. Siirryi haukusta noin 30 metrin päähän, mutta en nähnyt hirviä. Koira sen sijaan näkyi useasti, kun se kiersi kuusipuskan ympäri. Noin 10 minuutin päästä koira tuli ottamaan minuun yhteyttä. Nyt olin varma, että haukussa ei ollut ainakaan hirviä. Siirryin paikalle jossa koira oli haukkunut, mutta en saanut selvyyttä, mitä koira oli haukkunut. Luultavasti haukussa oli supikoira tai kettu, joka karkasi koiran tulessa ottamaan yhteyttä. Seuraavasta ajosta emme löytäneet mitään. Syönnin aikana kuulimme Tossun nähneen kolme hirveä, jotka olivat tulleet joen yli pienelle alueelle. Lähdimme kolmen koiran kanssa haravoimaan aluetta. Jälkien perusteella alueella näytti olevan vasaporukka ja sonni. Jonkun ajan päästä kaksi koirista ottivat haukkuun emän ja vasan. Arvelimme sonnin vielä jääneen alueelle, joten suuntasin koirani kanssa paikalle. Koira näytti heti saaneen tuoreen jäljen, ja häipyi sonnin perään. Odottelin jonkun aikaa ja katsoin sitten tutkalla koiran sijaintia. Koira näytti olevan usean kilometrin päässä. Saatuamme vasan ammuttua, lähdin autolla etsimään koiraa. Koira löytyikin haukkumasta noin 5 kilometrin päässä lähtöpaikalta. Lähdin yrittämään haukulle, mutta haukku siirtyi vähitellen edessäni vieraan seuran alueelle. Kävelin kuitenkin perässä tarkoituksena saada vihellettyä koira pois haukusta. Haukku siirtyi kuitenkin niin kauas vieraan alueen sisälle, että palasin autolle, ja ajelin autolla alueen toiselle puolelle koiraa vastaan. Toiselta puolelta tutkatessa huomasin lopulta koiran palailevan takaisin päin. Ajelin odottamaan ensimmäiselle haukkupaikalle koiraa. Vähän ennen kuutta illalla sain lopulta koiran autoon. Koira ehti haukkua sonnia noin 4 tuntia ja työskentylymatkaa tuli arviolta 10 kilometriä.

VASA HAUKKU

13.10.2005

Huomasin aamulla pimeällä eräällä pellolla emän ja kaksi vasaa syömässä. Päätimme yrittää näitä hirviä. Lähdin jonkin matkan päästä pellolta liikkeelle. Koira aloitti haukun aivan pellon vieressä. Yritin haukulle, mutta välissä oli puro, jossa oli niin paljon vettä, että en päässyt siitä heti yli. Pääsin lopulta puron yli kaatunutta puuta pitkin, mutta hirvet ilmeisesti kuulivat rimpuiluni ja karkasivat. Seurasin tutkalla ja huomasin hirvien siirtyneen usean kilometrin päähän. Siirryimme autolla lähemmäksi haukkua ja lähdin yrittämään uudestaan haukulle. Olin jo niin lähellä haukkua, että näin emän seisovan rämeellä, kun puhelimeni alkoi soimaan taskussani. Olin unohtanut aamulla laittaa puhelimen äänettömäksi. Hirvet tietysti karkasivat. Haukku alkoi uudestaan noin kilometrin päässä. Uudestaan haukulle, ja taas karkko. Emä osasi jo pitää silmällä tulojälkiään. Haukku alkoi siirtymään kävelyvauhtia eteenpäin. Pääsin monesti näkemään hirvet, mutta koska hirvet koko ajan kävelivät eteenpäin, en saanut kunnollista ampumapaikkaa. Koirakin ilmeisesti hermostui toimintaani ja alkoi käymään luonani katsomassa, että eikö näitä ammutakkaan. Lopulta hirvet erehtyivät kiertämään pienen avoinaisen rämeen reunoja myöten. Menin rämeen toiselle reunalle ja onnistuin ampumaan rämeen yli toisen vasoista. Koira jäi kaatopaikalle. Suolistin vasan ja jatkoin koiran kanssa ajoa. En ehtinyt kävellä pitkästi, kun koira alkoi taas haukkumaan noin parin kilometrin päässä minusta. Menin haukulle ja näin hirvet rämeellä noin sadan metrin päässä. Edessä oli kuitenkin niin paljon risuja, että en pystynyt varmasti tunnistamaan hirviä. Vähän ajan päästä hirvet saivat minusta vainun ja lähtivät liikkeelle. Nyt näin, että haukussa oli emä ja vasa. Hirvet olivat samoja, joilta oli jo ampunut yhden vasan. Haukku alkoi uudestaan noin kilometrin päässä ja kulki siitä siirtyvänä passiketjuun, jossa passimies ampui toisenkin vasan. Kävelin kaadolle ja kuulin koiran vielä haukkuvan emää puolen kilometrin päässä kaadolta. Vihelsin koiran pois. Koira haukui hirviä noin 4 tuntia ja työskentelymatkaa tuli noin 7 kilometriä. Hieno päivä koiralta.

Minun ampuma vasa

TUPLAVASAT

16.10.2005

Keli oli aamulla hyvä, vain muutama aste lämpöä. Ensimmäinen ajo oli iso alue, johon lähti 4 koiramiestä. Olin ehtinyt kävellä parisataa metriä, kun johtaja soitti ja ilmoitti passimiehen nähneen emän ja kaksi vasaa pellolla. Sovimme, että käyn laittamassa koiran suoraan vasaporukan jäljille. Ajelin autolla pellolle ja päästin koiran metsään. Kuulostelin haukkua noin varttitunnin ajan. Koska mitään ei kuulunut, tutkasin koiraa. Koira näytti olevan parin kilometrin päässä, joten palasin autolle ja ajelin koiran perään. Koira löytyi haukkumasta vajaan parin kilometrin päästä lähellä tietä. Lähdin yrittämään haukulle. Haukku oli tosi tiheässä "viidakossa". Olin pitkään niin lähellä hirviä, että näin niiden liikkuvan haukulla, mutta ampuminen oli mahdotonta. Katsoin parhaimmaksi antaa pienen karkon siirtääkseni hirvet paremmalle paikalle. Hirvet siirtyivätkin noin puoli kilometriä harvemmalle kankaalle. Menin haukulle ja sain kohtuu helposti toisen vasan ammuttua. Koira jäi ammutun vasan luokse, mutta koska passimiehillä tuntui olevan painetta laitoin koiran emän ja toisen vasan perään. Suolistaessani vasaa kuulin koko ajan koiran haukun liikkuvan siirtyvänä alueen sisällä. Saadessani suolistuksen loppuun haukku oli kiinteytynyt noin parin kilometrin päähän. Siirryin uudestaan haukulle. Vähän aikaa naakittuani sain toisenkin vasan ammuttua. Suolistaessani vasaa kuulin toisenkin koiramiehen ampuvan vasan. Keräilimme vasat kyytiin ja siirryimme vajalle nylkemään ja syömään. Kello oli jo kolme iltapäivällä, kun aloitimme seuraavan ajon. Koira laittoi ilmeisesti vasaporukan liikkeelle, mutta koska passimies ampui samaan aikaan vasan toisesta porukasta aivan koiran edessä, koira meni kaatopaikalle. Passimies laittoi koiran kiinni estääkseen mahdollista koiratappelua kaadolla. Kävelin kaatopaikalle hakemaan koiran ja jatkoimme alkuperäisen vasaporukan jäljessä. Koira häipyi jäljelle ja kävelin itse hiljalleen perässä. Käveltyäni vajaan kilometrin huomasin harvalla rämeellä aikuisen hirven. Koska hirvi katseli selvästi minua en uskaltanut pysähtyä vaan kävelin hirvestä ohitse. Syrjäsilmällä yritin koko ajan katsoa onko hirvellä sarvet päässä. Ollessani hirven kohdalla hirvi lähti liikkeelle ja vasta silloin huomasin hirven olevan uroksen. Tähtäilin hirveä, mutta aina kiikarissa näytti olevan sen verran puita edessä, että jätin ampumatta. Koiran seuraama vasaporukka ehti passiin ja tuli ammutuksi, ennen kuin koira sen tavoitti. Saimme päivän kahdesta ajosta ammuttua 6 vasaa ja yhden uroksen. Oma koira toimi päivän aikana hienosti. Koira haukkui ensimmäistä vasaporukka noin 3 tuntia ja työskentelymatkaa kertyi 5 kilometriä.

Toinen tuplavasoista

ULKOILUA

18.10.2005

Lämpömittari näytti aamulla yhtä pakkasastetta. Pyyntiin oli lähdössä kaksi koiramiestä ja kolme passimiestä. Ensimmäisessä ajossa koira koira aloitti haukun yhden passimiehen selän takana. Haukkua kesti vain pari sarjaa ja sitten oli hiljaista. Tulin alueen läpi tielle ja tutkasin koiraa. Koira oli alueen ulkopuolella. Ajoimme autolla koiran perään. Noin neljän kilometrin päässä lähtöpaikalta näin tutkalla koiran olevan lähellä erästä pistotietä. Koska olimme jo naapuriseuran alueella, vihelsin koiran pois. Hirvi oli todennäköisesti uros. Seuraavassa ajossa koira aloitti haukun noin kolmensadan metrin päässä minusta. Hirvi hyppäsi tien yli passimiehen läheltä ja todettiin aikuiseksi hirveksi. Koska ei oltu varmoja oliko hirvi uros vai naaras toinen passimies siirtyi vielä haukun eteen. Jonkun ajan päästä passimies ilmoitti haukussa olevan aikuisen naaraan. Koska emme ammu aikuisia naaraita, hirvi sai mennä. Vihelsin koiraa pois, mutta sepäs ei tullutkaan. Jouduin kävelemään haukun perässä pari kilometriä, ennen kuin sain vihellettyä koiran pois. Viimeisestä ajosta koira ei löytänyt mitään. Toinen koira haukkui vähän aikaa kahta aikuista, mutta nekin karkasivat passilinjan läpi.

HIRVILAUMA

23.10.2005

Ensimmäisen ajo oli laaja alue, johon laitoimme neljä koiraa. Koira löysi hirvet noin puolentoista kilometrin päässä autolta. Haukku tuntui aluksi olevan paikallaan, mutta lähti sitten siirtymään. Jäljistä selvisi, että haukussa oli alussa emä ja kaksi vasaa sekä kaksi aikuista. Toinen aikuisista lähti kuitenkin heti alussa erilleen. Haukku liikkui siirtyvänä noin kilometrin päähän. Kävelin jonkun ajan päästä tietä haukun lähelle tuulen alapuolelle, tarkoituksena lähteä yrittämään haukulle. En ehtinyt vielä metsään, kun hirvet lähtivät liikkeelle. Yksi passimies näki haukussa olevan emän ja kaksi vasaa sekä aikuisen. Haukku siirtyi reilun kilometrin päähän. Ajoin autolla haukun eteen kuuntelemaan. Tuskin ehdin ulos autosta, kun metsästä kuuli ryskettä ja aikuinen hirvi tuli noin 50 metrin päähän minusta. Hirvi haistoi minut ja jäi seisomaan metsään. Metsä oli niin tiheätä, että en voinut varmuudella sanoa, oliko hirvi uros vai naaras. Aikansa katseltuaan hirvi kääntyi ja palasi metsään. Lähdin kävelemään haukulle. En ehtinyt monta sataa metriä, kun kuulin taas ryskettä metsässä. Hirvi tuntui menevän ohitse minun vasemmalta puolelta. Koska en kuullut enää haukkua palasin takaisin tielle. Tiellä näin jäljistä, että hirvi oli ollut yksinäinen vasa ja koira oli perässä. Vasa oli jotenkin joutunut erilleen muista hirvistä. Samassa kuului laukaus paikalta, jossa hirvet olivat äsken olleet haukussa. Emä ja toinen vasa olivat tulleet omia aikojaan tielle ja passimies oli ampunut toista vasaa. Jäin tien varteen odottelemaan koiraa koska arvasin, että vasa ei anna koiran haukkua. Noin puolen tunnin kuluttua koira palasikin jälkiä pitkin takaisin.

PARITYÖSKENTELY

25.10.2005

Aamulla oli jo talven kelit, lämpömittari näytti -10 astetta. Aamun ensimmäiseen ajoon lähti kaksi koiraa, lisäkseni siskonmiehen laika. Tuskin ehdin kävellä autolta metsään, kun koira aloitti varovaisen haukahtelun muutaman sadan metrin päässä minusta. Hirvet lähtivät jonkin ajan perästä liikkeelle ja huomasin haukussa olevan emän ja vasan. Haukku siirtyi noin kilometrin päähän. En yrittänytkään suoraan haukulle, koska keli oli niin karski, vaan kiersin haukun etupuolelle. Haukku jäi kuitenkin paikalleen erään suuren hakkuualueen reunalle. Lähdin varovasti haukulle tarkoituksena saada ainakin hirvet liikkeelle. Hirvet kaikkosivatkin jo useamman sadan metrin päästä. Haukku siirtyi noin puolen kilometrin päähän. Ehdin jo lähelle haukkua, kun haukku yllättäen loppui. Kuulin koirani liikkeistä, että se lähti etsimään minun jälkiäni. Ihmettelin, koska koira tulee ottamaan minuun yhteyttä vain tietäessään minun olevan haukun lähellä. Todennäköisesti toinen laika tuli haukulle saaden hirvet liikkelle, ja koirani lähti siitä pois. Koira tuli jonkun ajan päästä luokseni jälkiäni pitkin. Usutin koiraa takaisin hirville koska luulin niiden olevan vielä lähistöllä. Koira tuli kuitenkin kohta takaisin luokseni. Ihmettelin tilannetta ja yritin etsiä hirvien pakojälkiä, kun kuulin toisen laikan aloittavan haukun minusta noin puolen kilometrin päässä. Radiosta kuulin haukussa olevan emän ja vasan, eli siis todennäköisesti samat hirvet. Toinen laika haukkui aina välillä ja välillä oli pitkään hiljaista. Ehdin kuunnella haukkua noin puoli tuntia, kun yllättäen kuulin oman koirani aloittavan haukun toisella suunnalla noin kilometrin päässä. Haukku tuntui tulevan koko ajan lähemmäksi. Haukun ollessa jo aika lähellä minua kuulin, että äänessä oli oman koirani lisäksi toinenkin koira. Lähdin taas yrittämään haukulle. Hirvet kaikkosivat taas hyvissä ajoin. Nyt hirvet kuitenkin siirtyivät turvenevan ja talvitien väliin. Pystyin talvitiellä kävelemään äänettömästi hirvien rinnalla. Ilmoitin radiolla passiin hirvien nyt väkisellä tulevan passilinjaan. Itse kävelin talvitietä tarkoituksena estää hirvien palaaminen takaisin. Hirvien tullessa passilinjaan vasa yllättäen palasikin takaisin ja yritti mennä talvitien yli. Ammuin vasan talvitien varteen. Yllätykseksi hirvillä oli molemmat laikat. Laikat ovat muutaman kerran ottaneet yhteen edellisenä syksynä, joten pelkäsin koirien aloittavan tappelun kaadolla. Tappelua ei kuitenkaan syntynyt. Vihelsin varmuudeksi oman koirani pois ja laitoin sen kiinni. Koira ehti haukkua hirviä noin kolme ja puoli tuntia.

VASAPORUKKA

28.10.2005

Minulla oli töihin meno yöksi, joten ehdin olla pyynnissä vain aamupäivän. Sateli aavistuksen lunta, kun aamulla lähdettiin ensimmäiseen ajoon. Koiria oli mukana kaksi. Toinen koiramies nuoren harmaan kanssa meni ajamaan varsinaista aluetta ja minulle tuli passimiesten sivustassa oleva alue. Jouduin menemään alueelle lähes myötätuuleen. Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen koira aloitti haukun sivutuulessa parinsadan metrin päässä minusta. Haukku tuntui lähtevän heti liikkeelle. Lähdin jonkun ajan päästä kävelemään koiran jälkeen. Koira löytyi haukkumasta noin puolentoista kilometrin päästä. Haukkupaikka oli aivan seuran alueen rajoilla. Minulla ei ollut karttaa mukana, joten en ollut varma onko se omalla alueella. Menin haukulle noin 40 metrin päähän hirvistä, haukussa oli emä ja kaksi vasaa. Yritin viheltää koiraa pois. Ensimmäisen vihellyksen jälkeen hirvet vain soisoivat ja katsoivat minua, toisen jälkeen ne lähtivät liikkeelle. Koira katosi hirvien perään. Lähdin kävelemään takaisin autolle, puolivälissä matkaa koira tuli pois. Kotona iltapäivällä tarkistin haukun sijainnin kartalta, hirvet olisivat olleet omalla puolella.

LIIKUNTAA

31.10.2005

Aamulla yksi hirvimies näki emän ja vasan yrittävän tulla tien yli, mutta palaavan takaisin pieneen alueeseen. Lähdimme pyytämään vasaa. Passien oltua ympärillä lähdin tien varrelta koiran kanssa liikkeelle. Koira häipyi heti metsään. Kuulostelin jonkun aikaa, mutta haukkua ei kuulunut, eikä kukaan passimiehistä ilmoittanut nähneensä hirviä. Kaivoin tutkan esille ja tutkasin koiraa. Tutka näytti, että koira oli jo alueen ulkopuolella selkäni takana. Palasin autolle ja ajoin koiran perään. Noin puolentoista kilometrin päässä aikuinen hirvi ja koira olivat menneet tien yli naapuriseuran puolelle. Tutkan mukaan koira oli kohtuu lähellä, joten vihelsin koiran pois. Tulimme siihen päätelmään, että emä oli taas jostakin syystä jättänyt vasansa metsään. Mukana oli myös nuori harmaa, joka yritti etsiä vasaa alueelta. vasaa ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Seuraava alue oli iso alue, johon lähdin yksin koiran kanssa. Meni melko pitään, ennen kuin koira aloitti haukun. Haukku alkoi passilinjan sivusta ja meni heti passilinjan läpi. Siirsimme passia, mutta kuulimme, että hirvet emä ja vasa, olivat jo menneet seuraavankin tien yli. Passi siirtyi taas, mutta hirvet ehtivät mennä jo senkin tien yli. Koira jäi kuitenkin jo tielle. Koira oli noin neljän kilometrin päässä lähtöpaikalta. Otimme koiran kiinni ja päätimme lopettaa tältä päivältä.

TAAS VIISAS EMÄ

01.11.2005

En käyttänyt koiraani metsässä päivän ensimmäisessä ajossa, koska koiria tuntui olevan tarpeeksi. Päivän toinen ajo oli kaksi peltojen ympäröimää metsäpuskaa, jotka joki erotti toisistaan. Toinen koira meni isommalle alueelle ja minä pienemmälle. Tuskin ehdin metsään, kun näin emän ja kaksi vasaa metsässä. Ne olivat jo kaikonneet lähintä passimiestä. Juoksin pellonreunaan katsomaan ja näin, että hirvet menivät pientä metsäjuottia joen yli toiselle isommalle alueelle. Koira ei vielä tässä vaiheessa tiennyt hirvistä mitään, koska oli samaan aikaan hakulenkillä toisella puolella. Metsäjuotissa koira kuitenkin törmäsi hirvien jälkiin ja katosi hirvien perään. Haukku alkoi jonkun ajan päästä joen takana ja siihen tuntui yhtyvän toinenkin koira. Haukku liikkui edestakaisin alueella ja meni lopulta passiketjun läpi, jolloin haukussa oli enää emä. Palatessani autolle näin metsäjuotista uroshirven tulevan pellolle. Hirvi patsasteli vähän aikaa pellolla ja palasi takaisin metsään. Ajelin autolla passiketjuun ja kuulin koirani haukkuvan noin kilometrin päässä passilinjan takana. Kävelin vähän lähemmäksi haukkua ja vihelsin koiran pois. Minun piti lähteä yöksi töihin, joten en laittanut koiraa enää takaisin metsään. Kaksi koiraa yritti vielä saada vasoja haukkuun, mutta vasat jäivät lopulta metsäpuskaan.

HULLU KOIRA

08.11.2005

Edellisenä päivänä hirviporukka oli nähnyt emän ja kaksi vasaa alueellamme. Päätimme aamulla yrittää näitä hirviä. Laitoimme passit alueen ympärille, johon hirvet olivat eilen jääneet ja lähdin koiran kanssa metsään. Ehdin kävellä vain muutaman sata metriä, kun koira aloitti haukun. Hirvet lähtivät liikkeelle ja sivuuttivat minut noin 50 metrin päästä. Olisin pystynyt ampumaan vasan, mutta koska hirvillä oli suunta kohti nuorta hirvimiestä, joka ei ollut vielä tänä vuonna ampunut hirveä, annoin hirvien mennä. Hirvet menivät kuitenkin nuoren jahtimiehen vierestä tien yli ampumatta. Haukku kiinteytyi seisontahaukuksi noin kahden kilometrin päässä. Lähdin menemään varovasti haukulle. Haukku oli pitää varvikkoa kasvavalla rämeellä. Hirvet saivat kuitenkin vainun minusta ja ottivat uuden karkon. Kohta yksi passimiehistä ilmoitti emän menneen yksinään tien yli koira perässä. Palasin tielle ja menin katsomaan ylimenojälkiä. Huomasin jäljistä, että tien yli olikin mennyt yksinäinen vasa. Lähdin ajelemaan autolla koiran perään arvellen sen kohta luovuttavan, koska vasa ei yleensä anna haukkua. Reilun kolmen kilometrin päässä tavoitin koiran. Koira haukkui aina vähän aikaa ja siirtyi sitten eteenpäin. Ajoin parin kilometrin päähän haukun eteen. Hirvi pääsi kuitenkin ohitseni näkemättä ja siirtyi naapuri seuran alueelle. Ajoin seuraavaksi noin neljän kilometrin päähän, erään pistotien päähän. Koira olikin haukkumassa piston päästä parinsadan metrin päässä. Vihelsin koiraa. Kohta kuului rytinää ja ihmeekseni siltä tulikin vasa parinkymmenen metrin päähän minusta. Yritin taas viheltää ja käskeä koiraa pois, mutta se paineli vasan perään ja haukku jatkui. Kohta paikalle ajeli naapuri seuran hirvimies. Kuullessaan minulta, mitä haukussa oli kaveri oli innokas yrittämään vasan ampumista. Haukku oli sillä aikaa siirtynyt noin parin kilometrin päähän. Kiersimme autoilla toiselle metsäautotielle. Noustessani autosta huomasin koirani hyppäävän linjan aivan auton vieressä. Hirvi oli ollut aivan tien laidassa ja kaikkosi nyt meitä. Haukku tuntui palaavan takaisin äskeisen metsäautotien suuntaan. Palasimme takaisin toiselle metsäautotielle. Haukku tuntui palaavan hirven omia jälkiä pitkin hiljakseen takaisin. Jäimme tien varteen passiin odottamaan hirveä. Hirvi nousikin kohta tielle, mutta koira pyöri niin hirven lähellä, että kaveri ei tohtinut heti ampua. Hirven laskeutuessa metsään kaveri yritti ampua, mutta ampui ohi. Haukku palasi taas takaisin sen toisen metsäautotien varteen. Minulla oli autossa tässä vaiheessa jo bensa niin vähissä, että en voinut enää ajaa hirven perään. Soitin siskolleni ja pyysin tuomaan lisää bensaa. Odotellessa soitin puhelimella naapuri seuran kaverille. Kaverilla oli ollut vielä monta läheltä piti tilannetta, mutta lopulta pimeys voitti. Siskon tullessa ajelimme hänen autolla koiran perään. Oli jo täysin pimeää. Näin tutkalla, että koira ei ole kovin kaukana tietä ja aloin viheltämään koiraa. Lopulta vähän ennen kello kuutta koira tuli tielle. Koira aloitti haukkumaan aamulla noin yhdeksän aikaan, joten haukkuaikaa tuli ainakin kahdeksan tuntia. Työskentely matkaa kertyi reilusti yli 20 kilometriä.

TUTKA RIKKI

13.11.2005

Aamupäivän aikana koira ei löytänyt hirviä. Koira oli muutenkin ihmeen vaisun oloinen ja hakulenkit olivat lyhyitä. Iltäpäivällä koira kuitenkin löysi yksinäisen aikuisen hirven. Hirvi lähti heti liikkeelle ja ulos alueelta. Lähdimme auton kanssa etsimään koiraa. En saanut tutkalla oikein selvää missä koira on. Arvelin pariston olevan vastaanottimessa vähissä ja vaihdoin uuden pariston. Silloin huomasin, että pariston yksi johto oli poikki. Yritin maastossa korjata tutkaa teippaamalla, mutta tutkasta ei näkynyt kuin, että koira on jossakin kaukana. Ei auttanut, kuin ajella metsäautoteitä ja toivoa, että koira tulisi jossakin tielle. Kesken ajalun tuli kuitenkin soitto, että koira oli tullut erään hirvimiehen pihaan naapurikylällä. Ajelin hakemaan koiran talosta. Koiraa autoon laitettaessa huomasin, että koira ontui toista etujalkaa. Ehkä tämän takia koira oli ollut niin vaisu aamupäivällä. Aamupäivällä en kuitenkaan huomannut, että koira olisi ontunut. Pitää nyt seurata koiran jalkaa muutama päivä.

PUMMI

17.11.2005

Kettumiehet olivat nähneet aamulla eräällä pellolla kolme hirveä. Arvelimme hirvien olevan vasaporukan ja laitoimme alueelle pyynnin. Alueeseen tuli kolme koiraa. Pellolle mentäessä näimme vielä kolmen aikuisen hirven ja valkohäntäpeuran menneen jälkien perusteella samaan alueeseen. Pidin alun matkaa koiraa taluttimessa, että se ei lähtisi aikuisten hirvien jälkeen. Koira ottikin jonkun ajan päästä eri hirvet haukkuun, mutta jälkien perusteella nekin olivat kaikki aikuisia. Hirvet lähtivät heti liikkeelle ja koira palasi noin tunnin päästä takaisin. Koiran tullessa juuri pois, kuulimme puhelimesta, että vasaporukka oli mennyt aamulla tien yli toisella alueella. Vaihdoimme passit uuden alueen ympärille. Hirvet olivat ilmeisesti kaikonneet kettumiehiä. En laittanut koiraa suoraan jäljille, vaan lähdin alueen toiselta laidalta hirviä vastaan. Ilmeni kuitenkin, että vasaporukka oli jo ehtinyt passittamamme alueen ulkopuolelle. Koira aloitti haukun vain parinsadan metrin päässä passilinjasta. Haukku tuntui pysyvän aluksi hyvin paikallaan, mutta lähti sitten jonkin ajan päästä liikkeelle. Lähdin kävelemään haukun perään, samaan aikaan kun passia taas siirrettiin hirvien eteen. Haukku eteni aluksi siirtyvänä, mutta lakkasi sitten kokonaan. Hirvien menosuuntaan kulki sähkölinja, joten kuljin sitä pitkin hirvien perässä. Yksi passimiehistä näki kohta hirvien kulkevan sähkölinjan yli minusta eteenpäin. Sähkölinja oli noin parikymmentä metriä leveä, joten siirryin kulkemaan linjan toista reunaa. Yht'äkkiä hirvet tupsahtivat sähkölinjan reunaan toiselle puolelle, missä minä olin. Otin kiikarin suojukset aseesta pois, jolloin emä huomasi minut pysähtyi. Toinen vasoista pysähtyi emän viereen rinta minuun päin. Nostin aseen ja ammuin vasaa rintaan. Vasa hyppäsi vähän matkaa eteenpäin, pysähtyi ja palasi muiden hirvien mukana takaisin metsään. Tutkiessani ampumapaikkaa näin paikalla kasan karvoja, mutta en yhtään verta. Seurailin vielä jonkun sataa metriä jälkiä, kunnes kuulin puhelimesta, että hirvet olivat mennet tien yli parin kilometrin päässä. Jälkeenpäin pohtiessani tulin siihen tulokseen, että laukaus osui liian ylös ja sivuun katkoen vain karvoja vasan kaulalta. Ehdimme siirtää passin vielä hirvien eteen jokivarteen, mutta sinne tulikin vain emä koiran kanssa. Jälkeenpäin jälkiä tutkittuamme huomasimme vasojen eronneen emästä vähän ennen jokea ja ne olivat uineet joen yli parisataa metriä emän sivussa. Koira tuli emän perästä takaisin noin puolentoista tunnin päästä.

VOI HIRVENHAUKKUKOE

26.11.2005

Keli kokeeseen oli lähes paras mahdollinen, mittari näytti nollaa. Lunta maastossa ei ollut, mutta aamun aikana satoi sen verran räntää, että liikkeelle lähteneitä hirviä pystyi seuraamaan. Maastoarvonta meni nappiin ja sain maastoksi hyvän maaston työpaikan läheltä ja samalla tutun päätuomarin. Sama tuomari oli ollut minulla jo aikaisemmissa avo kokeissa. Lähdimme hakemaan heti, kun vähääkään näki kävellä metsässä. Haku meni hyvin ja emme törmänneet heti hirviin, vaikka sitä koko ajan pelkäsinkin. Siirryimme metsäautotien yli tavallaan uuteen maastoon, kun koira aloitti haukun. Haukku alkoi vähän turhan läheltä, mutta koska olimme vielä tiellä tuulen yläpuolella, hirvet eivät tienneet meistä mitään. Hirvet jäivät löytöpaikalle ja kuulimme heti emän ääntelystä, että siellä on vasaporukka. Ylituomari antoi aamulla ohjeet, että haukutetaan löytöpaikalla vain 90 minuuttia, joten ajan tulessa täyteen lähdimme antamaan ensimmäisen karkon. Jäin vähän kauemmaksi tuomarin mennessä haukulle. Kuulin koiran haukusta, että se otti yhteyttä tuomariin ennen ampumatilaisuutta ja karkkoa. Hirvet siirtyivät ensimmäisessä karkossa vain noin 600 metriä. Annoimme hirvien vähän aikaa rauhoittua ja tuomari meni antamaan uuden karkon. Toinen karkkokin oli lyhyt ja kolmannen jälkeen hirvet liikkuivat vähän aikaa siirtyvässä haukussa ennenkuin rauhoittuivat. Neljännen karkon kävin antamassa itse ja laitoin hirvet huutamalla liikkeelle. Koira ilmeisesti hämmästyi huutamistani, koska kävi nopeasti ottamassa yhteyttä, ennen kuin lähti hirvien jälkeen. Nyt hirvet siirtyivät 2 kilometriä, ennen kuin jäivät paikoilleen. Nyt meidän ei tarvinnut kuin odottaa työskentelyajan umpeutumista ja viheltää koira pois. Tuloksena kokeesta oli VOI 1 92 pistettä. Tarkemmat koetapahtumat ja pisteet löytyvät näyttelyt ja kokeet osiosta.

Jahtipäiväkirja etusivu

Etusivulle