Jahtipäiväkirja 2006

NÄÄTÄMETÄLLÄ

9.1.2006

Joulukiireiden mentyä ohi, lähdimme koiran kanssa yrittämään näätää eräksi. Olin aikaisemmin hiihdellessä huomannut alueella liikkuvan näädän. Keli ei ollut mikään hyvä, melkein viikon vanhat jäljet olivat näkyvissä. Löysin kuitenkin jälket, mitkä vaikuttivat tuoreilta. Jäljet näyttivät haisevan koirankin nokkaan, koska se aina niitä vähän matkaa seurasi. Pari tuntia jälkiä seurattuani, näätä nousi mäntyvaltaisella rämeellä puuhun. Kiersin ympyrää alueen ympärillä, mutta en huomannut näädän jatkaneen mistään kulkuaan. Noin sadan metrin päässä paikasta, missä näätä oli noussut puuhun oli kuusi, missä näytti olevan lähellä latvaa oravanpesä. Olin varma, että näätä on siinä pesässä. Varmistin, että koira on lähellä ja potkaisin kuusen runkoa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Seuraavaksi varasin käteeni puukalikoita, joilla yritin osua oravanpesään. Ei vieläkään mitään. Ammuin haulikolla runkoon pesän alapuolelle, ei vaikutusta. Kiersin vielä uudelleen kuusen ympyrään, mutta näädän ulosmeno jälkiä ei vaan löytynyt. Lopulta ei auttanut muuta kuin luovuttaa. Todennäköisesti näätä oli ollut pesässä, mutta jossakin vaiheessa hiihdellessäni alueella se oli karannut ja puittanut vähän edemmäksi. Näädän jurottaessa jossakin kuusessa, sitä on lähes mahdoton nähdä. Koirakaan ei vielä osaa etsiä näätää puusta.

NÄÄTÄ ERÄKSI

26.1.2006

Huomasin edellisenä päivänä näädän menneen tien yli. Seuraavana päivänä lähdimme koiran kanssa perään. Keli oli nyt paras mahdollinen. Edellisenä päivänä oli satanut lunta ja pakkasta oli vajaat 10 astetta. Minulla oli nyt kahden yön jäljet hiihdettävä, joten mietin minnekkä näätä olisi todennäköisesti suunnistanut. Jäljistä noin parin kilometrin päässä oli sopivan näköinen kuusikko, mihin uskoin näädän suunnistavan. Hiihtelimme koiran kanssa suoraan kuusikkoon. Kuusikon reunaa hiihdellessä tärppäsi, tuoreet näädän jäljet. Nyt oli ainostaan yhden yön jäljet hiihdettävänä. Näätä ei viihtynyt kuusikossa, vaan mutkitteli rämeellä. Välillä oli niin tiheitä paikkoja, että tuntui pääseekö niistä läpi ollenkaan. Vajaan parin tunnin hiihdon jälkeen näätä oli kaivanut maasta sinne kesällä kätkemänsä teerenmunan. Arvasin jäljestyksen kohta loppuvan, koska näätä oli saanut syötyä. Jonkun aikaa jälkiä seurattuni ne sukelsivatkin ojanpenkassa olevaan reikään. Minua vähän harmitti, koska olin toivonut näädän nousevan puuhun. Tarkoitus oli opettaa koiralle näädän puusta etsimistä. En alkanut ajamaan näätää liikeelle reijästä, koska lunta on jo niin paljon, että koira ei pysyisi näädän jäljessä. Virittelin raudan menoreijälle ja tukin muut reijät mahdollisimman hyvin. Tällä kertaa se onnistui, koska hiihtäessäni muutaman päivän jälkeen katsomaan rautoja, näätä oli raudoissa.



Näätä raudoissa

KOIRAN KUNTOUTUSTA

20.9.2006

Olen yrittänyt käyttää koiraa muutamana päivänä viikossa metsässä, heti elokuun 20. päivän jälkeen. Koira on kyllä monesti löytänyt hirvet, mutta aina on lähdetty heti liikkeelle. Kunnon haukkua ei ole ennen tätä päivää ollut. Olen ilmoittanut koiran ensi viikonlopun kokeisiin ja lähdin tänään katsomaan omaa koemaastoa, onko siellä hirviä. Koira häipyi heti käveltyäni tieltä metsään. Otin kepsillä paikkatiedon ja näin, että koira on noin 500 metrin päässä minusta. En kuullut haukkua, mutta soittaessani koiralle, kuului välillä muutama vaimea haukahdus. Laitoin kepsiin seurannan 1 minuutin välein ja huomasin koiran pysyvän koko ajan paikallaan. Pikku hiljaa alkoi haukkuakin tulla enemmän. Noin puolen tunnin jälkeen kaivoin kameran taskusta ja lähdin varovasti haukulle. Olin lopulta haukusta melkein 10 metrin päässä ja näin koiran, mutta en hirveä. Odottelin ja jonkun ajan päästä hirvi vähän siirtyi. Huomasin haukussa olevan yksinäisen naaras mullin. Tämä selitti koiran varovaisen haukun aloituksen. Hirvi rupesi seuratessani rauhallisesti syömään. Otin hirvestä ja koirasta varmaan parikymmentä kuvaa. Hirvi huomasi salaman räpsähdyksen, mutta koska ei saanut minusta muuta vainua, se vain katsoa tollotti. Lopulta hirvi otti pienen karkon muutaman sadan metrin päähän. Vihelsin koiran pois, koska en halunnut sitä suotta rasittaa ennen viikonlopun koetta.



Hirvi Prokun haukussa

Hirvikoe

23.9.2006

Olimme Prokun kanssa Keski-Pohjanmaan pm-kisoissa uroksille Kannuksessa. Pääsimme maastoon noin 7 aikaan aamulla ja lämpömittari näytti 7 astetta lämmintä. Keli näytti oikein hyvältä koiran kannalta. Lähdimme liikkumaan maastoon ja huomasin kohta, että maastossa ei ollut nimeksikään hirvenjälkiä. Kaikki ojat jotka näimme olivat aivan kuivia. Yritimme etsiä kosteampia nevoja, mutta siellä oli yhtä kuivaa. Palasimme autolle ja siirryimme uudelle alueelle. Ajellessamme metsäautotietä huomasimme suoran päässä eläimen, mitä luulimme aluksi hirveksi, mutta paljastui kohta hevoseksi. Hevonen oli karannut jostakin, ja seikkaili nyt metsäautoteillä. Toinen tuomareista jäi soittelemaan hevosesta ja lähdimme toisen tuomarin kanssa maastoon. Tässä maastossa oli jo isoimmissa ojissa vähän vettäkin, mutta hirven jälkiä ei tahtonut löytyä. Tulimme taas tielle, mihin toinen tuomari oli ajanut meitä vastaan. Tuomari oli soitellut jollekin kaverilleen ja tämä oli vielä sanonut yhden maaston, missä pitäisi olla hirviä. Lähdettiin taas toisen tuomarin kanssa metsään ja heti tieltä lähdettäessä näin koirasta, että se sai vainun hirvistä. Jäimme istumaan ja eikös noin 400 metrin päässä alkanut haukku kuulumaan. Hirvet olivat aluksi levottomia ja siirtyivät joitakin satoja metrejä, mutta jäivät sitten kiinteään seisontahaukkuun. Paistelimme odotellessa makkararat ja kuuntelimme haukkua. Haukku oli sarjoittaista ja harvempaa, kuin tavallisesti. Soitettaessa koiralle syykin selvisi, haukkusarjojen välillä kuului aina kova läähättäminen. Kun koira oli haukkunut 120 minuuttia toinen tuomareista kävi ottamassa AT:n ja antoi karkon. Jonkun ajan päästä tuomari soitti ja sanoi, että koira kävi 100 metriä hirvien perässä ja palasi sitten hänen luokseen. Lähdin itse paikalle katsomaan tilannetta. Koira oli aivan läkähdyksissä ja yritti etsiä juotavaa ojien pohjilta. Ojat olivat kuitenkin kuivia haukkupaikan lähistöllä. Tein päätöksen, että eiköhän tämä nyt riitä ja vein koiran autolle juomaan. Kyllä vesi kelpasi koiralle. Ajaessamme koepaikalle näytti auton lämpömittari +23 astetta. Yli 5 tunnin haku ja 2 tunnin työskentely lähes ilman nestettä tässä lämpötilassa oli ajanut koiran loppuun. Harmittaa, että ei löydetty hirviä jo aamulla viileämpään aikaan. Tarkemmat koetapahtumat ja pisteet löytyvät näyttelyt ja kokeet osiosta.

HIRVENMETSÄSTYKSEN ALOITUS

30.9.2006

Olin lähdössä ensimmäiseen ajoon, kun metsästyksen johtaja soitti, että he näkivät passiin mennessä 4-piikkisen uroksen tien varressa. Sovimme, että laitan koiran suoraan uroksen jäljelle. Ajoin autolla lähemmäksi ja vein koiran paikalle. Koira ampui heti hirven jäljille. Jäin tielle odottelemaan. Noin 5 minuutin kuluttua vilkaisin oikealle ja huomasin koiran juuri hyppäävän tien yli noin puolen kilometrin päässä. Arvelin hirven myös menneen tien yli, joten varoitin passia. Tuskin sain lopetettua, kun passilinjassa alkoi paukkua. Syksyn ensimmäinen hirvi oli nurin. Kävin hakemassa koiran pois kaadolta. Toiseen ajoon lähdin yksin koiran kanssa. Noin kilometrin etenemisen jälkeen koira alkoi haukkua minusta noin 500 metrin päässä. Haukku tuntui siirtyvän rauhallisesti vähän keskemmälle aluetta. Kun näin haukun asettuvan paikoilleen pyysin siskonmiestä tulemaan ampumaan hirven. Itse lähdin haukulle videokameran kanssa. Pääsin kuvamaan pätkän haukkua puisen rämeen laidassa. Haukussa oli emä ja vasa. Hirvet kuitenkin siirtyivät niin lähelle passilinjaa, ennen kuin siskonmies ehti paikalle, että passi pääsi ampumaan vasan haukkuun. Yksi passimies näki samaan aikaan toisen vasaporukan liikkuvan alueella. Metsästyksen johtaja pyysi minua laittamaan koirani sen porukan perään. Vein koiran paikalle ja koira lähti painelemaan jälkeä. Seurasin kepsistä ja näin koiran tekevän mutkan alueen sisällä ja painuvan sitten suoraan passiketjuun. Kohta passiketjussa taas paukahti ja vasa oli nurin. Ihan kohtuu aloitus koiralta.



Vallen vasa

SARVIPÄÄ

05.10.2006

Aamu alkoi sateisena ja sadetta riitti koko päiväksi. Edellisenä päivänä oli vasa joutunut erilleen emästään ja yritimme pyytää sitä. En ehtinyt edetä pitkästikään, kun kuulin koiran aloittavan haukun minusta tuulen alapuolelta. Hirvi lähti heti liikkeelle. Seurasi kepsistä koiran liikkumista ja se hyppäsi kilometrin säteellä edestakaisin. Haukkua ei kuulunut ja ehdin jo epäillä, onko koira hirven perässä ollenkaan, kun näin naarashirven menevän koira perässä aukon ylitse. Vähän ajan päästä tästä hirvi meni passilinjasta lävitse. Palasin autolle ja lähdin koiran perään. Sain koiran kiinni noin 5 kilometrin seuraamisen jälkeen. Lähdimme uudestaan koiran kanssa samaaan alueeseen etsimään sitä vasaa. Tulin erään aukon laitaan, ja koska koira oli ollut jonkin aikaa pois, jäin kuulostelemaan. Kohta huomasin aukosta tulevan minusta viistosti ohi suuren sarvipään. Koira oli ilmeisesti laittanut sen aukosta liikkeelle. Nakkasin kiikarista linssinsuojukset pois ja otin hirven jyvälle. Linssit olivat kuitenkin sateesta johtuen huurussa. Erotin, että hirvi on tähtäimissä, mutta en ollut varma oliko tähtäin lavan kohdalla. Painoin liipaisinta. Hirvi pyörähti heti takaisin aukolle ja vähän matkan päästä takaisin metsään. Kohta kuului parinsadan metrin päästä laukaus. Kohta tämän jälkeen koira aloitti kiivaan haukun hirvellä. Lähdin kävelemään kohti haukkua, kun kohta alkoi taas paukkumaan. Edessäni olevalla talvitien uralla oli ollut passimies, joka oli ampunut hirven mennessä uran ylitse. Hirvi jäi haukkuun heti kohta talvitien jälkeen. Passimies oli mennyt haukulle ja ampui hirveä ainakin 5 kertaa, ennenkuin sai sen nurin. Hirvi oli komea 13-piikkinen uros. Jälkeenpäin tutkittaessa huomasimme, että oma laukaukseni oli osunut hirveä mahalla ja samoin passimiehen ensimmäisen laukaus. Ihme, että hirvi jäi haukuttavaksi niin lähelle meitä. Passimiehen mukaan hirvi oli koko ajan yrittänyt hyökkäillä koiraa kohti.



13-piikkinen

VASAHAUKKU

06.10.2006

Päivä oli jo vähän kuivempi, kuin edellinen. Päivän toisessa ajossa meillä oli tiedossa, että alueessa on emä kahden vasan kanssa. Lähdin koiran kanssa metsään ilman asetta. Pyysin yhtä kaveri mukaan ampujaksi, mutta tämä sanoi, että ota ensin hirvet seisontahaukkuun, niin hän tulee sitten ampumaan. Koira löysi hirvet toisella hakulenkillä, noin 500 metrin päässä minusta. Kuulin heti haukun aloituksesta, että pysyvät haukussa. Alue oli pieni, joten emä haistoi heti passimiehet tuulen päältä. Ilmoitin kaverilleni, että alahan tulla ampumaan. Tällä välin hirvet siirtyivät parisataa metriä minusta poispäin ja saatuaan tiedon passista takaisin minua kohti. Jäin aloilleni, että en vahingossa karkoittaisi hirviä. Hirvet tulivat kuitenkin lopulta niin kohti minua, että jouduin menemään mahalleni rämeelle, että emä ei huomaisi minua. Hirven menivät minusta ohitse noin 20 metrin päästä. Emä oli niin keskittynyt koiran hätistelemiseen, että se ei huomannut minua. Hirvet menivät kohti kaveriani ja odotin, koska paukahtaa. Hirvet kuitenkin säikähtivät jotakin ja lähtivät hyppäämään vauhdilla kohti kaveriani mennen tästä vain 5 metrin päästä ohitse. Kaverini ei niin läheltä nähnyt kiikarikiväärillä ampua ja päästi hirvet ohitseen. Hirvet menivät kuitenkin suoraan passilinjaan ja passi ampui molemmat vasat. Jälkeenpäin harmitti, että en muistanut aamulla ottaa videokameraa mukaan. Nyt olisi saanut hyvän pätkän nauhalle.

HULLU KOIRA

10.10.2006

Keli oli aamusta hyvä, noin 6 astetta lämmintä. Lähdin taas koiran kanssa metsään videokamera aseistuksena. Ehdin kävellä noin kilometrin, kun koira löysi hirvet minusta noin 500 metrin päästä. Haukku alkoi rauhallisesti ja hirvet jäivät löytöpaikalle. Kiersin haukun taakse ja annoin varovaisen karkon hirville kohti passilinjaa. Hirvet siirtyivät noin 200 metriä kohti passia. Uusi karkko ja nyt hirvet pyörähtivät sivulle poispäin passista. Juoksin läheiselle metsäautotielle ja yritin ehtiä hirvien eteen, mutta hirvet ehtivät tulla tielle, ennenkuin olin niiden kohdalla. Sain kuitenkin otettua kameralla kuvan hirvistä niiden seisoessa tiellä. Hirvien mennessä tien yli vihelsin koiraa, mutta koira ei tullutkaan pois haukulta. Palasin hakemaan auton ja ajoin hirvien perään. Hirvet olivat haukkussa noin kilometrin päässä edellisestä paikasta. Menin lähemmäs haukkua ja yritin taas viheltää koiraa pois. Ei tullut koira, hirvet vaan siirtyivät taas vähän edemmäksi ja naapuriseuran puolelle. Lähdimme välillä syömään metsästyskodalle. Iltapäivällä menimme pyyntiin lähimaastoon ja näin kepsistä koiran nyt haukkuvan aivan metsästysalueemme rajalla. Haukku oli ison nevan takana, joten päätin antaa hirville karkon nevan reunaa syvemmälle omille alueille. Hirvet karkkosivatkin noin 1,5 kilometriä toivottuun suuntaan. Menin hirvien perässä ja pyysin radiolla jotakin mukaani ampujaksi. Pääsin kaverin auton kyytiin ja ajoimme noin kilometrin päähän hirvistä. Kaverin lähtiessä haukulle kävelin metsäautotietä haukun kohdalle. Kohta haukku loppui ja hirvet hyökkäsivät vierestäni tien yli. Yritin taas viheltää koiraa, mutta tuloksetta. Jälkeenpäin selvisi, että toinen vasaporukka törmäsi haukussa olleisiin hirviin pannen ne liikkeelle, ennenkuin kaverini pääsi ampumahollille. Nyt hirvet menivät koiran edellä jatkuvasti. Saatuani oman auton alleni lähdin hirvien ja koiran perään. Sain koiran lopulta vihellettyä pois hirviltä noin 6 kilometrin seuraamisen jälkeen. Haukkuaikaa koiralle tuli vähän yli 5 tuntia ja työskentelymatkaa noin 10 kilometriä.



Proku haukkumassa vasaporukkaa

JÄRKI PALAILEE PÄTKITTÄIN

13.10.2006

Perjantai ja 13. päivä. Aamulla oli täysin tyyntä ja lämmintä vain 3 astetta. Meitä lähti 3 koiramiestä päivän ensimmäiseen (ja viimeiseen ajoon). Ehdin tuskin metsään, kun kuulin toisen koiran aloittavan haukun alueen toisella reunalla. Vähän aikaa tästä omakin koirani aloitti haukun noin puolen kilometrin päässä. Haukku valui hiljakseen passilinjaan ja siitä läpi. Haukussa oli yksinäinen naarashirvi, joten se sai mennä ampumatta. Kävelin autolle ja ajoin lähemmäksi haukkua. Haukku oli paikallaan naapuriseuran puolella. Kävelin noin 200 metrin päähän haukusta ja vihelsin koiraa pois. Koira ei tullut ja haukku siirtyi noin kilometrin. Palasin autolle ja ajoin metsäautotielle haukun eteen. Matkaa oli koiraan 500 metriä, kun vihelsin. Haukku lakkasi ja jännitystä kumpaan suuntaan lähtee. Helpotti, kun näin kepsistä matkan koiraan alkavan lyhetä. Koira ehti haukkua hirveä noin puolitoista tuntia. Toinen koira haukkui hirviä motin sisällä koko päivän, joten en laskenut omaa koiraa enää metsään.

HIRVI JOKA VAIHTOI SARVIAAN

15.10.2006

Lähdimme aamulla ajamaan kahta vierekkäistä aluetta viiden koiran kanssa. Lähdin oman koiran kanssa vastatuuleen. Koiralla oli into päällä ja se lähti hakemaan hyvin. Noin kilometrin kävelyn jälkeen huomasin yllättäen sivullani tuulen alapuolella hirviä seisomassa. Laskeuduin kontalleen ja katselin kiikarin lävitse hirviä. Hirvet näyttivät vasaporukalta, mutta en voinut olla aivan varma. Odottelin varmana, että koirani aloittaa kohta haukun hirvillä. Yllätykseksi koira aloittikin haukun minun toisella puolella. Haukku lähti heti siirtymään kohti passilinjaa. Vähän ajan päästä passilinjassa kuului laukaus ja kuulin radiosta ammutun vasaa, joka ei kuitenkaan ollut jäänyt. Seurasin kepsistä tilannetta ja näin koiran kaartavan takaisin minulle päin. Koira sahaili edestakaisin alueella vauhdilla, mutta hirvi ei jäänyt missään vaiheessa haukuttavaksi. Noin puolen tunnin jälkeen vasa juoksi ohitseni noin 30 metristä koira perässä. Vasa hyppäsi niin kovasti, että en uskaltanut ampua. Tunnin seuraamisen jälkeen koira lopulta luovutti ja palasi tielle ampumapaikalle. Ampumapaikkaa tutkittaessa selviksi, että laukaus oli ollut puhdas huti. Pyysin tuomaan koiran autolla paikalle, jossa näin aikaisemmin toisen vasaporukan. Lähdin seuraamaan vasaporukan jälkiä ja näin niiden menneen tien yli toiselle alueelle, jossa ei ollut passitusta. Koirakin oli ihmeen haluton seuraamaan hirviä, se palasi aina vähän väliä takaisin luokseni. Päätin luovuttaa muutaman kilometrin seuraamisen jälkeen. Iltapäivän seuraavassa ajossa passimiehet näkivät noin 6-piikkisen uroksen menevän tien ylitse. Koska olin lähellä lähdin koiran kanssa paikkaa kohti. Ennenkuin ehdin paikalle tien yli toiseen suuntaan hyppäsi 2-piikkinen tappisarvi, jota passimies yritti ampua ja taas ohi. Laitoin koiran tämän hirven perään ja seurasin kepsistä menoa. Hirvi yritti mennä parin kilometrin päässä tien yli, mutta haistoi ilmeisesti passimiehet ja lähti menemään pitkin tiensivua. Yksi passimies näki tappisarven menevän erään talvitien yli ja passimiehet kiirehtivät hirven eteen. Suurinpiirtein paikalla, jossa passimies näki tappisarven näin koirani kääntyvän takaisinpäin ja palaavan paikalle, jossa se ensimmäisen kerran yritti mennä tien ylitse. Sitten koira pysähtyi ainakin kymmeneksi minuutiksi samalle paikalle, noin 200 metriä tiestä. Soitin jo välillä koiralle, mutta en kuullut haukkua. Tällävälin yksi passimies ampui suunnassa, mihin tappisarvi oli matkalla 9-piikkisen uroksen. Hirvi oli tullut hypyllä passiin. Eli hirvi vaihtoi ainakin kaksi kertaa erilaiset sarvet päähänsä! Tallensin reittipisteeksi paikan, jossa koirani oli paikallaan ja lähdin autolla katsomaan paikkaa. Ennenkuin ehdin paikalle koira taas lähti liikkeelle ja palasi takasin lähtöpaikalle. Kiertelimme ristiin rastiin aluetta, jonka olin merkinnyt, mutta emme löytäneet siltä kuin hirvenjälkiä ja pari hirven makausta. Jäi lopulta arvoitukseksi minkä takia koira oli sillä yhdellä paikalla niin kauan aikaa paikallaan.

HIRVIKOE KINNULASSA

18.10.2006

Keli kokeessa oli varmaan parhaasta päästä. Yöllä oli ollut pakkanen ja maa oli aamulla kuurassa. Lähtö maastoon vähän viivästyi, koska emme tahtoneet saada opastamme kiinni. Soittelujen jälkeen tavoitimme oppaamme lintumetsältä ja saimme lopulta mukaamme. Koealueella oli nähty edellisenä iltana hirviä, mutta hirvien oletettu oleskelupaikka oli niin lähellä tietä, että en uskaltanut lähteä hakemaan niin läheltä. Pelasimme varman päälle ja lähdimme toiselta tieltä noin 3 kilometrin päästä hirvistä. Hirvet löytyivät juuri sieltä, mistä opas arvelikin. Koiralla oli vähän huonoa tuuria, se löysi hirvet ollessaan palaamassa hakulenkiltä ryhmään päin. Itsekkin liikuttiin turhan nopeasti ja löytömatkaksi saatiin vain 400 metriä. Hirvet jäivät kuitenkin hyvin löytöpaikalle. Lähdimme noin kilometrin päähän nuotiolle kuuntelemaan haukkua. Päätimme antaa ensimmäisen karkon 140 minuutin kohdalla. Lähdin toisen tuomarin kanssa haukulle. En mennyt itse aivan haukulle, vaan kuljin noin 50 metriä tuomarin sivussa. Näin itse noin 50 metrin päässä haukussa olleista hirvistä naarasmullin, joka kuitenkin onneksi karkasi poispäin haukusta. Haukussa oli emä ja vasa, joille tuomari antoi varovaisen karkon. Ensimmäinen karkko oli noin 200 metriä. Palasimme ryhmän luokse ja toinen tuomari lähti antamaan toisen karkon. Tuomari oli päässyt 20 metrin päähän hirvistä, josta antoi taas varovaisen karkon. Hirvet siirtyivät nyt 300 metriä. Palasimme ryhmän luokse. Haukku siirtyi siirtyvänä suoraan ryhmään palliiksi. Työskentelyä oli kulunut nyt 200 minuuttia, joten päätin kutsua koiraa. Koira tulikin käymään ryhmän luona. Emme saaneet tästä ampumatilannetta, vaikka näimme hirvet, koska ampumatilannetta ei "otettu". Saimme kuitenkin hirville nyt paremman karkon, hirvet siirtyivät noin kilometrin. Siirryimme autolla hirvien perään. Koira haukkui taas hyvin paikallaan. Tuomari kävi nyt oppaan kanssa antamassa karkon. Hirvet siirtyivät vain 400 metriä. Nyt alkoi tulla kiire karkkomatkojen kanssa. Lähdin itse seuraavaksi juoksemaan hirvien perään ja annoin niin kovan huutokarkon, kuin sain aikaiseksi. Nyt hirvet siirtyivätkin 1,4 kilometriä. Aika meni niin täpärälle, etta tuomari antoi viimeisen karkon pari minuuttia ennen erän loppua, jolla sai hirvet siirtymään 800 metriä. Yritin viheltää koiraa pois heti, kun se sai karkon kiinni, mutta koira ei tullut. Ajoin autolla hirvien eteen ja sainkin seuraavalla kerralla koiran pois erään pistotien päästä. Pikkaisen taas näyttää, että koira alkaa olla liian sitkeä koehommiin. Syö turhaan pois noita tottelevaisuus- ja yhteistyöpisteitä. Pitää yrittää keksiä jotakin asialle.

ON SE KONE

20.10.2006

Huomasin edellisenä iltana eräällä pellolla uroksen syömässä. Virittelimme aamulla alueelle pyynnin. Pakkasta oli aamulla noin -4 astetta. Kolmannella hakulenkillä haukku alkoi raikamaan noin kilometrin päässä. Annoin haukkua noin puoli tuntia ja lähdin yrittämään haukulle. Keli oli kuitenkin niin karkea, että en päässyt näkemään hirveä. Hirvi otti noin puolen kilometrin karkon ja valui kohta sen jälkeen passilinjasta läpi. Aikuinen naaras, passi jätti ampumatta. Menin perässä tielle, koira haukkui tien takana noin 700 metrin päässä. Puolentoista tunnin päästä aloituksesta menin haukulle ja vihelsin koiran pois. Samaan aikaan toinen koira pani liikkeelle kaksi aikuista hirveä. Koira meni itse naaraan perässä ja tappisarvi pääsi passilinjasta läpi. Sovimme, että vien oman koirani tappisarven jäljille. Vähän ennen tappisarven jälkiä oli naaraan ja koiran jäljet tien yli. Koirani merkkasi jäljet, mutta ei lähtenyt perään. Jatkoimme tappisarven jäljille ja sitten lähdettiin. Koira sai haukun tappisarvesta noin puolentoista kilometrin päässä. Haukku jäi hyvin paikalleen. Kävelin perässä ja menin vähän ajan perästä haukulle. Pääsin näkemään hirven hahmon risukossa ennenkuin se karkkosi. Uusi haukku noin parin kilometrin päässä. Siirryin auton kyydissä lähemmäksi ja kun saimme passit ympärille lähdin taas haukulle. Nyt pääsin näkemään hirvestä selän sen karkotessa haukulta. Vähän ajan perästä kuului radiosta, että koira juoksee hirmu vauhtia pitkin tietä. Kaksi laukausta ja tieto puhelimella, että hirvi nurin. Kävelin kaadolle ja laitoin samalla kepsin kiinni. Hämmästykseksi ammuttu hirvi olikin naaras, vaikka piti olla tappisarvi. Kaataja ehdotteli, että koira vaihtoi jossakin välissä hirveä. Nyt vasta tajusin, että koiraa ei olekaan kaadolla. Uudestaan kepsi auki ja kysely koiran paikasta. Koira oli menossa jo kahden kilometrin päässä tappisarven perässä. Ammuttu hirvi olikin joku kaikkohirvi. Lähdin autolla ajelemaan koiran perään. Ajellessa huomasin koiran jättävän hirven jäljet eräällä tiellä ja palailevan takaisin päin. Ilmeisesti hirvi otti ampumisesta johtuen niin kovan karkon, että koira katsoi, että ei tuota taida tavoittaa. En viitsinyt viedä koiraa enää jäljille, koska passimiehet olivat kaikki suolistamassa äsken ammuttua hirveä, vaan otin koiran autoon. Täytyy sanoa, että koira toimi hienosti tänään.

VASAPORUKKA

23.10.2006

Sunnuntaita vasten yöllä satoi ensilumen. Lunta oli maanantai aamuna jo noin 5 senttiä. Kun kelikin oli vielä asteen verran lauhan puolella, voiko sitä parempaa keliä koiramies toivoa. Ajellessa aamulla kokoontumispaikalle, näin kolmien hirvenjälkien menevän erääseen alueeseen. Yksi näistä oli jälkien perusteella mulli. Päätimme yrittää päivän ensimmäisessä ajossa tätä mullia. Laitoin koiran suoraan tämän mullin jäljille. Noin viiden minuutin päästä koiran irtilaskusta yksi passimies näki vasaporukan menevän kohti passilinjaa koira perässä. Mullin jäljiksi luulemani jäljet olivatkin vasan, jostakin syystä emä ja vasa olivat menneet tien yli noin parinsadan metrin päässä toisistaan. En ollut ehtinyt autolta vielä minnekään, joten hyppäsin autoon ja ajelin passilinjan taakse noin kilometrin päähän varmistamaan. Autossa jo näin kepsistä, että hirvet olivat menneet passilinjan läpi. Pysäyttäessäni auton haukku kuului noin 700 metrin päästä. Haukku tuntui valuvan kohti seuramme rajaa, joten kävelin rajalinjaa hirvien eteen. Niinhän siinä sitten kävikin, että hirvet tulivat suoraan kopiksi minuun. Ammuin vasan, mutta koira pyörähti emän perään. Yritin viheltää koiraa pois, mutta vihellykset menivät kuuroille korville. Kaverin avustuksella suolistimme vasan ja vedimme sen auton kyytiin. Sillä välin koira oli siirtynyt haukkumaan emää noin kilometrin päähän. Kävelin vähän lähemmäksi haukkua ja vihelsin koiran pois. Nyt koira malttoi tulla. Samaan aikaan kuulimme passimiehen ampuneen urosta. Uroksesta oli tullut vain muutama tippa verta ja ampuja oli lopettanut jäljittämisen noin 300 metrin jälkeen. Virittelimme passituksen alueen ympärille ja lähdin koiran kanssa jäljelle. Koira alkoi haukahtelemaan varovasti noin 500 metrin päässä ampumapaikasta. Mennessäni paikalle näin uroksen makaavan kuolleena ojanpohjalla. Pitkästi oli hirvi mennyt puhtaalla keuhko-osumalla. Päivän viimeisessä ajossa laitoin koiran kahden aikuisen hirven jäljelle, jotka olivat päivällä kaikonneet pyyntiämme. Seurasin koiran liikkumista kepsistä eräällä sähkölinjalla. Hirvet olivat koko ajan liikkeellä ja haukkua ei kuulunut. Näin hirvien kaartavan takaisin sähkölinjalle, jolla olin. Kohta näinkin uroshirven menevän linjan yli noin 300 metrin päässä minusta koira perässä. Toinen hirvi meni vähän ajan perästä kauempaa, noin puolen kilometrin päästä. Aikansa alueen sisällä mutkiteltuaan hirvi tuli ulos alueesta ja todettiin naaraaksi. Uros sai jossakin välissä sotkettua koiran naaraan perään. Pyysin passimiehiä ottamaan koiran kiinni ja laittamaan autoon.

SUDET

29.10.2006

Yöllä oli taas satanut uutta lunta, joten jäljet olivat tuoreet. Aamulla kokoontumispaikalle ajellessa näimme vasaporukan jälkien menevän erään alueen sisään. Tästä jonkin matkan päässä oli tiellä suden jälkiä. Jälkiä oli niin paljon, että arvelimme niitä olevan useamman kuin yhden. Kokoontumispaikalla kuulimme, että alueeseen oli mennyt toiselta puolelta vielä kaksi vasaporukkaa ja pari aikuista. Alue oli iso ja meitä oli vain kaksi koiramiestä. Kävelin aluksi itse koiran kanssa alueen halki tarkastaakseni, kummalla puolella hirvet olivat. Lähdin sitten seurailemaan uusimman näköisiä jälkiä. Koira häipyi heti lähdössä jonnekkin ja en saanut koiraa paikallistettua kepsillä. Kävelin kuitenkin ajankulukseni vasaporukan jälkiä. Jossakin välissä kuulin koiran käyvän jonkun passimiehen luona. Seuraavaksi soittivat yhdestä talosta, että koirani on siellä. Toisenkin koiramiehen koira tuntui olevan samalla suunnalla, joten hän lähti hakemaan autolla koiria takaisin. Oikaisin itse sillä välin takaisin metsäautotielle. Huomasin seuraamani vasaporukan jäävän mottiin jälkieni sisään. Saadessani koirani takaisin huomasin, että kepsin katkaisin oli kääntynyt pois päältä. Virta taas päälle ja uudestaan hirvien perään. En ehtinyt kävellä monta sataa metriä, kun kuulin koiran haukahtelevan muutaman kerran. Näin kepsistä koiran painelevan suoraan alueen sisään kohti passilinjaa. Lähdin kävelemään koiran perään. Hämmästyksekseni koira ilmaantui vähän ajan perästä jälkeeni. Koska näin kepsistä mistä koira oli äsken mennyt kävelin sinne tarkistaakseni minkä jäljessä se oli ollut. Kepsin osoittamassa paikassa ei kuitenkaan löytynyt hirvenjälkiä, ainoastaan koiran ja ehkä suden. Asiaa ihmetellessäni koira aloitti haukun minusta vajaan kilometrin päässä aivan passilinjan edessä. Hirvi lähti heti kohta liikkeelle. Seurasin sen menoa siihen asti, kun se meni passilinjasta läpi. Passimies ei ollut tunnistanut hirveä muuten, kuin yksi aikuinen hirvi. Palailin takaisin autolle ja ajoin koiran perään. Sain koiran kiinni tieltä noin kolmen kilometrin päässä lähtöpaikalta. Ollessani autolla kuulin radiosta kahden suden menneen passilinjan läpi toisella puolella aluetta. Lähdimme kodalle syömään ja nylkemään yhtä saatua hirveä. Tämän jälkeen iltapäivä olikin jo niin pitkällä, että päätimme lähteä kotiin.

NUPO

31.10.2006

Pakkasta oli aamusta noin -5 astetta. Meitä oli aamusta 2 koiramiestä pyynnissä. Aamun ensimmäinen ajo oli alue, johon oli mennyt jälkien perusteella vasaporukka. En ehtinyt pitkällekään, kun kuulin erään passimiehen kiertäneen hirvet pienempään mottiin. Alue oli korkeintaan kilometri kantiinsa. Odotin, että passi tihensi rivejään ja laitoin sitten koiran alueen sisään. Kohta kuului radiosta, että yksinäinen naaras oli mennyt passin läpi koira perässä. Kävelin vielä itse alueen läpi ja osoittautui, että vasaporukka oli ehtinyt livahtaa alueesta ennen passin tiivistämistä. Seurailin kepsistä koirani menoa. Koira oli hirven perässä noin tunnin, jonka jälkeen tuli itse pois. Toisella koiramiehellä oli vielä haukku alueella, joten menin välillä kodalle syömään, etten häiritsisi toista koiraa. Iltapäivällä yritimme vielä etsiä hirviä kahdelta eri alueelta, mutta emme löytäneet mitään.

EI SE OLEKAAN KONE

1.11.2006

Meillä oli tänä päivänä taas kylän koululaisia tutustumassa hirvenpyyntiin. Pakkasta oli aamusta vajaat 10 astetta. Koiria oli nyt mukana 5 kappaletta. Lähdimme aamusta toisen koiramiehen kanssa samaan alueeseen, kuin eilen aamusta. Seuraillessani jälkiä huomasin, että kolmen hirven jäljet menivät taas siihen pikkumottiin. Palasin autolle ja hälytin pari passimiestä mukaan. Kiertäessäni autolla toiselle puolelle näimme yhden hirven tulleen motista ulos. Kaksi näytti vielä jääneen sisään. Lähdin taas koiran kanssa alueeseen. Ilmeni, että kiertäessäni aluetta viimeiset kaksi hirveä, emä ja vasa, olivat karanneet alueesta. Laitoin kuitenkin koiran hirvien jäljille. Koira alkoikin kohta haukahtelemaan vajaan kilometrin päässä. Seurailin kepsistä hirvien menoa. Noin kolmen kilometrin jälkeen koira jätti hirvet eräällä tiellä. Ihmettelin, miksi koira jätti hirvet niin äkkiä. Ajoin autolla kohtaan, missä koira jätti hirvet ja lähdin uudestaan koiran kanssa jäljille. Olin varma, että koira lähtee uudestaan hirvien perään. Koira ei kuitenkaan lähtenyt sataa metriä kauemmas minusta, vaan odotti aina tuleeko ukko perässä. Kävelin hirvien jälkiä pari kilometriä ja koira aina sata metriä minun edellä. Lopulta oli pakko luovuttaa. En ymmärrä mikä koiraa nyt vaivaa. Toivotaan, että koira ei vain olisi tulossa sairaaksi.

LAIKOJEN SM PUOLANKA

11.11.2006

Lunta oli Puolangalla noin 30 senttiä ja pakkasta aamulla -11 astetta. Ajelimme aamulla opastuomarin nelivedolla koemaaston tiet läpi tarkistaen uudet jäljet. Löysimme kahdet uudet vasaporukan jälket, mutta ne menivät alueelle, jossa oli porojen ruokintapaikka. Opastuomarin mukaan sinne ei kannattanut koiraa laittaa. Edellisenä iltana oli mennyt yhden tien yli kaksi eri vasaporukkaa ja aikuinen hirvi. Koska hirvet eivät olleet tulleet alueelta pois, päätimme yrittää niitä. Ajaessamme alueen laidalle, siellä oli jo yksi hirvimies laittamassa omaa koiraansa samaan alueeseen. Neuvottelujen jälkeen hirvimies lähti kuitenkin pois. Kävelimme alkuun vähän matkaa tietä pitkin toivoen koiran haistavan hirvet jo tieltä. Tuuli oli kuitenkin niin olematon, että koira ei haistanut tieltä hirviä. Päätimme laskeutua alueen sisään aavan nevan reunaan, jonka toisella puolella oletimme hirvien olevan. Ajatuksena oli, että koira saisi paremmin vainun hirvistä aavan nevan yli. Kävellessämme nevan raunalle, huomasimme nevan toisella laidalla emän ja vasan nousevan makuuksesta ja kävelevän rauhallisesti isomman metsän sisään. Hirvet olivat maanneet aivan aavalla matalassa vaivaiskoivikossa. Hirviin oli kuitenkin matkaa meistä noin 700 metriä. Koira ei havainnut hirviä, mutta laukkasi kuitenkin aavan yli vähän vinoon hirvistä. Odottelimme ja katselimme ilmaantuisiko koira kohta hirvien jäljille. Kohta koira kuitenkin haukahteli muutaman kerran noin kolmensadan metrin päässä näkemästämme vasaporukasta. Arvelin koiran löytäneen jonkun toisen hirven. Koska emme kuuleet muuta, kuin nämä muutaman haukahduksen, en tietenkään vielä tunnustanut koiraa omakseni. Seurasin koiran liikkumista kepsistä. Koira eteni noin kilometrin nevan takana olevalle tielle jossa näytti lähtevän tietä takaisin meitä kohti. Koira kääntyi kuitenkin kohta toiseen suuntaan ja lähti loittonemaan meistä nevan toista puolta. Arvuuttelimme onkohan koiran edessä kuitenkin vielä hirvi. Koira eteni meistä poispäin 3 kilometrin päähän ja näytti sitten jäävän isomman tien varteen. Lähdimme ajamaan autolla koiran perään. Päästessämme paikalle, johon kepsi oli viimeksi näyttänyt en saanutkaan enää kepsiin vastausta koiralta. Ajelimme tien vartta edestakaisin etsien koiraa. Lopulta löysimme koiran tienvarren talosta, jossa lapset olivat ottaneet sen kiinni. Koiran panta vilkutti punaista, joten se oli jostakin syystä hukannut satelliitit. Käynnistin pannan uudelleen ja lähdimme ajelemaan takaisin maastoon. Tarkoitus oli laittaa koira näkemämme vasaporukan perään. Lähdimme tien päästä kohti hirviä. Koira teki hakulenkin etumaastossa, mutta palasi kuitenkin vielä luoksemme. Aika alkoi käydä vähiin, joten laskeuduin aavan reunalle tarkoituksena laittaa koira suoraan vasaporukan jäljille. Koira painuikin vasaporukan jälkiä metsään ja haukahti heti kadottuaan isomman metsän sisälle. Vasaporukka oli laittanut takaisin makuulle heti päästyään näkösuojaan meistä, löytömatka 200 metriä! Hirvet lähtivät tietenkin heti liikkeelle. Seurasin kepsistä koiran menoa. Vajaan kilometrin päässä oli metsäautotie, jossa koira kääntyi takaisin. Arvasin koiran luovuttaneen hirvet. Kohta koira tulikin omia jälkiään pitkin takaisin. Tuumasin tuomariryhmälle, että eiköhän tämä ollut tässä! Koira on selvästi jotenkin sairas. Pitää käyttää koiraa ensi viikolla eläinlääkärissä, jotta saataisiin selville, mikä se on.

KURKKUTULEHDUS

14.-24.11.2006

Koiralla todettiin SM-kisojen jälkeen kurkkutulehdus ja se oli 10 päivän lääkekuurilla.

NAARAS

26.11.2006

Koiran lääkekuuri on nyt ohi. Ajellessa päivän ensimmäiseeen ajoon, näin naarashirven seisomassa tien vieressä. Hirvi säikähti autoa ja pyörähti takaisin metsään. Odottelin lupaa lähteä metsään ja samalla virittelin kepsiä toimintakuntoon. Jostakin syystä panta ei tuntunut millään löytävän satelliittejä. Lopulta laitoin pannan koiralle, vaikka se ei toiminutkaan. Lähdin metsään noin sata metriä tuulen alapuolelta, missä hirvi oli puoli tuntia sitten. Koiran nenä ainakin on kunnossa. Koira veti heti vainua, ja häipyi metsään hirven jäljille. Vajaan tunnin päästä kepsi alkoi lopulta toimimaan. Näin koiran olevan tulossa jo takaisin päin parin kilometrin päässä. Koira oli ilmeisesti näkemäni hirven perässä, mutta ei saanut siitä kunnon haukkua. Tämän perusteella on nyt vaikea sanoa, onko koira vielä parantunut. Katsotaan seuraavalla kerralla paremmin.

VARO HEIKKOJA JÄITÄ

26.11.2006

Menimme aamulla samaan maastoon kuin sunnuntaina ja lähdin itse koiran kanssa ajamaan samasta paikasta, missä näin viimeksi sen naaraan. Autolta löysätessä koira aloitti haukun välittömästi muutaman sadan metrin päässä. Hirvet lähtivät tietysti heti liikkeelle. Lähdin kävelemään perään ja seurasin kepsistä liikumista. Hirvet pysähtyivät haukulle noin 3,5 kilometrin päässä. Päästessäni lopulta lähelle haukkua kuulin passimiehen sanovan hirvien menneen tien yli. Vilkaisin kepsiä ja näin koiran olevan vielä tien omalla puolella. Arvelin, että se ei ollut vielä ehtinyt päivittää. Olin juuri ison kanavan varressa, joten aloin etsi ylityspaikkaa. Kohta kuulin radiosta hirvien tulleen takaisin tien yli. Palasin äkkiä takaisin kohdalla, mistä hirvet olivat aikaisemmin menneet ylitse. Päästessäni siihen vilkaisin taakseni ja näin hirvien menevän kanavan ylitse sieltä, missä äsken olin ollut. Katsoin taas kepsistä, missä koira on ja se näytti edelleen samaan paikkaan, kuin viimeksikin. Nämä hirvet olivatkin eri sakkia. Nyt kun kuuntelin kuulin koiran haukkuvankin. Ilmoitin passimiehille tilanteesta ja lähdin jatkamaan haukulle. Kävelin talvitietä pitkin lähelle haukkua. Talvitien toisessa päässä näkyi näkyi lähimmän talon takaseinä. Hirvet taas olivat niin tiheässä taimikossa, että siellä ei nähnyt kunnolla eteensä. Arvelin, että ei ole muuta mahdollisuutta, kuin antaa hirville karkko. En kuitenkaan ehtinyt talvitieltä mihinkään, kun hirvet lähtivät jostakin syystä tulemaan kohti minua. Hirvet menivät taimikossa 10 metrin päästä ohitse, mutta en nähnyt kuin hahmot. Parin metrin päässä oli kuitenkin oja, joten hyppäsin sen päähän nähdäkseni millaisia hirviä siitä menee ylitse. Samassa vasa hyppäsi ojan pohjalle minusta vain 5 metrin päässä. Ojan pohja oli kuitenkin jäässä ja vasa pyörähti heti nurin. Päästessään takaisin ylös se lähti hyppäämään ojaa pitkin kohti minua. Aivan edessäni jää särkyi vasan etujalkojen alta ja se rojahti pitkälleen eteeni. Laitoin piipun vasan kaulalle ja ammuin sen siihen. Eipä ole vähään aikaan sattunut tämmöistä tilannetta eteen. Koira ehti haukkua vasaporukkaa noin puolitoista tuntia. Suolistamisen jälkeen lähdin koiran kanssa vielä samaan maastoon uudelleen. Yksi passimies sanoi nähneensä emän ja vasan menneen ohitseen. Laitoin koiran suoraan jäljelle ja seurasin kepsistä, mitä tapahtuu. Koira teki parin kilometrin lenkin ja palasi takaisin naarasmulli edessään. Tämän perässä se sitten juoksi vajaan tunnin, mutta älysi onneksi eräällä tiellä lopulta löysätä. Koira näyttäisi nyt olevan onneksi taas kunnossa.



Varo heikkoja jäitä

SITKEÄÄ SEURAAMISTA

7.17.2006

Aamu oli hämärä ja sumuinen. Näytti, että valoisaa ei tule koko päivänä. Ehdin kävellä muutama sata metriä metsään, kun huomasin ojalinjalla hahmon, mikä voisi olla hirvi. Oli vielä niin hämärää, että selvää ei saanut. Ajattelin, että se on kuitenkin tuulenkaato. Kävellessäni vähän lähemmäksi, tämä "tuulenkaato" lähti liikkeelle ja sai selvät hirven muodot. Jäin odottelemaan mitä tapahtuu. Kohta kuuluikin puolen kilometrin päästä muutama haukahdus. Kepsi näytti jonkun ajan päästä, että meni läpi passista naapuriseuran puolelle. Palasin autolle ja lähdin ajelemaan koiran perään. Koira löytyi 3 kilometrin päästä haukkumasta. Hirvi piti jatkuvasti jonkunlaista ähkimistä. Vihelsin koiraa pois, ei mitään vaikutusta. Hirvi siirtyi kilometrin erään pistotien lähelle. Ajoin sinne ja taas vihellystä. Hirvi siirtyi takaisin ensimmäiseen paikkaan. Tämä toistui puolikymmentä kertaa, kunnes kuulin haukun siirtyvän poispäin hirven ähkimisestä. Hirviä olikin ollut vähintään kaksi. Nyt hirvi, jota koira seurasi siirtyi puolitoista kilometriä. Seurasin koiraa kepsistä ja ajoin autolla eteen. Hirvi kuuli autoni äänen ja teki vinkkelin omalle alueelle. Parin kilometrin päässä ehdin autolla hirven ja koiran väliin ja sain koiran pois. Koiralle ehti kertyä työskentelymatkaa noin 10 kilometriä ja haukkuaikaa noin pari tuntia. Seuraavassa ajossa ehdin kävellä pari kilometriä, kun koira löysi hirven. Haukkua en kuullut, mutta kepsistä seurasin liikkumista. Parin kilometrin päässä alkoi tulla haukkua. Näin hirven kääntyvän takaisin minulle päin. Menin läheiselle tielle odottamaan. Tielle ajoi kuitenkin passimies ja hirvi kuullessaan tämän teki mutkan meidän ohitse. Hirvi kuitenkin nähtiin ja arveltiin naarasmulliksi. Ajoimme passimiehen kanssa toiselle tielle seuraamaan tilanteen kehitystä. Hirvi pysähtyi seisontahaukkuun puoli kilometriä äskeisen paikan jälkeen. Annoin koiran puolisen tuntia haukkua ja lähdin yrittämään haukulle. Koiran haukku tuntui ihmeellisen varovaiselta ja koira piti välissä reiluja taukoja. Jouduin "hyppäämään" haukulle, kuin metson soitimelle. Lopulta pääsin noin 50 metrin päähän haukusta. Haukku oli tiheän taimikon rajassa. Koira huomasi minut ja tuli ottamaan minuun yhteyttä. Ihmeekseni koira ei lähtenyt takaisin haukulle. Se meni vain vähänmatkaa ja selvästi kuulosteli taimikon suuntaan. Lopulta tunkeuduin taimikon sekaan. Koira kävi jossakin etumaastossa, mutta palasi jonkun ajan päästä takaisin. Aikani ihmeteltyäni nostin kädet pystyyn, ehkä koiralla tuli vain tunnit täyteen. Kävimme vielä kolmennessakin maastossa, mutta sieltä ei löytynyt mitään.

Jahtipäiväkirja etusivu

Etusivulle