Jahtipäiväkirja 2007

Hirvi PM-koe Kannus

22.9.2007

Keli oli aamulla sateinen ja tuuleton. Lähdimme liikkeelle noin kilometrin päästä oletetusta hirvien makuupaikasta. Koira teki noin 10 minuutin hakulenkkejä. Hirvet löytyivät meistä noin 600 metrin päästä sivutuulesta. Haukku tuntui jäävän hyvin paikoilleen. Menimme vähän kauemmaksi odottelemaan. Puolentoista tunnin päästä ryhmätuomari meni ottamaan AT:n ja antamaan ensimmäisen karkon. Hirvet siirtyivät noin 0,5 kilometriä. Haukussa oli emä ja vasa. Seuraavalle AT:lle lähdin itse mukaan ja vihelsin AT:n jälkeen koiran käymään luonani. Hirvet karkkosivat taas noin 0,5 kilometriä. Seuraavalle AT:lle menimme koko ryhmä ja saimme hirvet karkkoamaan vähän yli kilometrin päähän. Lähdin tässä välissä hakemaan auton lähemmäksi ja annoin ryhmätuomarille ohjeet sillä välin työnnellä hirviä liikkeelle, koska karkkomatkaa pitäisi saada lisää. Tuomari antoi hirville vielä kaksi karkkoa, joilla saimme karkkomatkat täyteen. Saimme joka seisontahaukusta AT:n ja koira otti jokaisen karkon kiinni. Erän lopulla kuuntelimme haukun menevän aivan erään talon viereen. Kiertäessämme autolla talolle koira oli talon vieressä tiellä ja laitomme sen autoon. Hieno päivä taas koiralta.

Kauden avaus

29.9.2007

Aamulla oli noin 4 astetta pakkasta. Passimiehet näkivät aamun ensimmäiseen ajoon uroshirven kävelevän sisään mottiin. Tullessani alueelle, josta hirvi oli kulkenut koira lähtikin hirven jäljelle. Koira palasi kuitenkin kohta takaisin, josta arvasasin toisen koiran olevan jo hirven perässä. Näin olikin, mutta hirvi pääsi puikkaamaan takaisin passilinjan läpi. Toisesta ajosta emme löytäneet mitään, mutta viimeisestä ajosta koira löysi hirvet. Hirvet lähtivät kuitenkin heti liikkeelle. Koira seurasi hirviä pari kilometriä ja kääntyi sitten takaisin. Melko vaisun oloinen päivä.

Vesiperä

1.10.2007

Koko päivän satoi vettä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ensimmäisessä ajossa oli mielestäni uusia edellisen yön kahden aikuisen hirven jälkiä. Koira näytti menevän välillä jälkiä pitkin, mutta mitään ei löytynyt. Toisesta ja kolmannesta ajosta ei sitten tuntunut löytyvän edes minkäänlaisia jälkiä. Kamppeet oli päivän jälkeen tosi märät.

Lyhyttä seuraamista

5.10.2007

Päivän ensimmäisessä ajossa oli kaksi koiraa. Toinen koira pani liikkeelle vasaporukan, jonka passi ampui. Jonkun ajan päästä tästä Proku otti emän haukkuun. Kuului vain lähtökiljaisut. Koira meni pari kilometriä perässä lähimmälle tielle asti, ja palasi sitten takaisin. Jostakin syystä koira lähti vielä uudelleen samalle jäljelle ja kävi nyt vähän pitemmällä tien takana, saamatta kuitenkaan kosketusta hirveen. Toisesta ajosta ei tuntunut löytyvän mitään. Passista meni kuitenkin läpi vasaporukka ja uros toiselle alueelle. Vaihdoimme passia ja siirrätin itseni autolla vasaporukan jäljelle. Koira lähti jäljelle, mutta palasi ihmeekseni vähän reilun kilometrin jäljityksen jälkeen luokseni. Seurasin jälkeä ja koira lähti uudestaan jäljelle. Koira tuli kuitenkin kohta ilman hirviä passiketjuun. Kävimme välillä syömässä ja jatkoimme sitten ajoa samalla alueella. Lähdin nyt eri puolelta aluetta liikkeelle, mutta kun löysin taas saman vasaporukan jäljen kuljin sitä pitkin. Hirvet kulkivat lähes koko ajan vetisiä ojanpohjia pitkin. Koira näytti seurailevan jälkeä, mutta palasi aina jokun ajan perästä takaisin luokseni. Aikani seurailtua katsoin homman toivottomaksi. Rupeaa vaikuttamaan, että koira ei ole kunnossa.

Valoa tunnelin päässä

7.10.2007

Lähtiessäni aamulla ensimmäiseen ajoon koira liikkui kuin tuulispää. Ainakaan liikkumisessa ei ole mitään vikaa. Hirviä ei vain löytynyt. Passi näki yksinäisen naarashirven menevän passista läpi. Tullessani alueelle koira lähti jälkeä, mutta palasi taas muutaman kilometrin jälkeen takaisin. Toisessa ajossa oli kaksi koiraa metsässä. Toinen koira pani taas yksinäisen naarashirven liikkeelle passilinjan läpi. Jonkun ajan päästä tästä passi ilmoitti omanikin koiran menevän samaa jälkeä hirven perässä. Koira palasi kuitenkin kohta takaisin. Suunnitellessamme seuraavaa ajoa joku soitti emän ja vasan olevan läheisellä pelolla. Laitoimme passin ympärille ja lähdimme kolmen koiran kanssa alueeseen. Lähdin itse noin puolentoista kilometrin päästä pellolta ajamaan. Tuuli kävi hyvin pellolta päin joten odotin milloin koira saa hajut hirvistä. Koira alkoikin haukkumaan aivan pellon vieressä. Lähes kohta haukku lähti siirtymään minua kohti. Odotin pienen pellon reunassa koska kuulin, että siitä se kohta tulee ylitse. Yllätykseksi haukussa olikin vain naarasmulli. Kohta toinen koira otti läheltä haukkuun isomman naaraan. Selvisi, että pellolla ei ollutkaan vasaporukka vaan aikuinen naaras ja naarasmulli. Koira jäi haukkumaan mullia noin kilomerin päähän. Kävin pukkaamassa hirven liikkeelle, koska itse en kehtaa ampua naarasta. Hirvi meni passista läpi ampumatta, koska passimies katsoi sen aikuiseksi naaraaksi, joka on seurassamme ampumakiellossa. Hirvi jäi haukkuun noin kilometrin päähän naapuriseuran puolelle. Kävin jonkun ajan päästä viheltämässä koiran pois. Nyt oli taas näkyvissä merkkejä entisestä koirasta.

Vasa nurin

9.10.2007

Aamun ensimmäisessä ajossa koira löysi hirvet noin puolen tunnin kävelyn jälkeen. Muutama haukahdus lähdossä, ja sitten mentiin. Seurasin kepsistä menoa. Hirven menivät passilinjan läpi ja sitten pitkin toista passilinjaa pari kilometriä. Seuraavaksi naapuriseuran puolelle. Hirvet pysähtyivät ensimmäisen kerran haukulle 6 kilometrin päässä. Lähdin ajelemaan koiran perään tarkoituksena hakea se pois. Hirvet olivat noin 300 metrin päässä, kun vihelsin koiraa pois. Tuloksena karkko ja koira perään. Kilometrin päässä tästä hirvet yrittivät tulla tien yli. Ajoin autolla eteen ja taas vihellystä koiralle. Hirvet palasivat takaisin ja koira perässä. Kahden kilometrin päässä tästä hirvet ylittivät erään talvitien. Menin hirvien eteen ja niiden ylittäessä talvitien vihelsin taas koiraa. Koira lähtikin tulemaan vähän matkaa kohti, mutta pyörähti kohta takaisin ja hirvien perään. Hirvien suunta oli omaa aluetta kohti, joten ilmoitin kännykällä, että passilinjan voisi taas laittaa takaisin. Hirvet siirtyivät 2 kilometriä oman seuran puolelle. Ajoin autolla lähemmäksi ja lähdin haukulle. Haukulla emä ja vasa tulivat uralle eteeni noin 10 metrin päähän seisomaan. Otin vasan tähtäimiin ja painoin liipaisinta "klik", arvelin valitsimen rihlassani olleen väärällä puolella ja painoin uudestaan liipaisinta "klik". Olin unohtanut ladata aseen! Käänsin piiput auki, taskusta panos piippuun, muutama juoksuaskel ja laukaus vasaan. Näin, että vasalla meni ainakin etujalka poikki. Uusi laukaus ja hirvet katosivat tiheikköön. Kohta kuului koiran haukku jo puolen kilometrin päästä. Seurasin kuitenkin varovasti vasan jälkiä. Kohta huomasinkin vasa seisovan edessäni tiheikössä, vain selkä oli näkyvissä. Yritin ampua vasaa selkärankaan, ei mitään vaikutusta. Vasa kuitenki käänsi päänsä näkyviin ja seuraava laukaus kaulalle pudotti vasan. Suolistin vasan ja vedimme sen läheiselle tielle. Näin kepsistä, että koira meni emän perässä taas naapuriseuran puolelle. Kävin välillä syömässä ja lähdin sitten taas hakemaan koiraa pois. Sainkin koiran vihellettyä pois emältä 10 kilometrin päässä vasan ampumapaikasta. Työskentelymatkaa koiralle tuli kepsin mukaan 21 kilometriä ja aikaa kului noin 4 tuntia. Nyt taas tuntuu, että koira saattaa sittenkin olla kunnossa.

Monenlaisia hirviä

11.10.2007

Koululaiset olivat päivän tutustumassa hirvenpyyntiin. Ensimmäisessä ajossa toinen koiramies pani uroshirven liikkelle läheltä minua. Oma koirani lähti hirven perään. Vähän ajan päästä hirvi palasi hypyllä takaisin ja juoksi edestäni. Oli sen verran tiheää, että jätin ampumatta. Kohta hirvi juoksi passiin ja kuului laukauksia. Seurasi kepsistä koiran liikettä. Kun koiran vauhti pysähtyi painoin pisteen kartalle. Lähdin kävelemään koiran luokse. Parisataa metriä ennen pistettä koira tuli minua vastaan. Kyselin koiralta, missä hirvi ja koira kuljetti minut suoraan kaadolle. Touhusimme välillä oppilaiden kanssa hirven vajalle ja kävimme lounastamassa. Toisessa ajossa en ehtinyt pitkälle metsään, kun passimies ilmoitti radiolla emän ja vasan menevän passilinjan läpi. Katsoin kepsistä, että koira on hirvien perässä. Parin kilometrin päässä tästä hirvet menivät tien yli taas passimiesten välistä. Seuraavalle tielle yksi passimies ajoi juuri autolla eteen ja hirvet pyörähtivät takaisin. Koira kuitenkin jäi tielle. Ajoin autolla paikalle ja lähdin koiran kanssa uudestaan jäljille. Jäljet laskeutuivat kuitenkin kohta ojaan ja en saanut selville kumpaan päin hirvet olivat menneet. Lähdin tekemään kaarroksen olettamaani hirvien menosuuntaan. Noin kilometrin päässä huomasin hirvien menneen kanavaa pitkin, jossa oli niin paljon vettä, että en päässyt hyppäämällä yli. Viisas emä ajattelin ja palasin takaisin autolle. Kolmas ajo oli niin pieni alue, että näin viereisen koiramiehen. Jäinkin koiran kanssa seisomaan rämeelle passiin. Kohta kuulimmekin, kuinka hirvet liikkuivat etumaastossa. Koira lähti äänien suuntaan. Vähän ajan päästä tästä toinen koira aloitti haukun äänien suunnassa. Hirvet lähtivät valumaan kohti passia ja kohta kuului laukaus. Passimies ilmoitti ampuneensa vasaa. Kohta alkoi kuulua ryskettä ja emä juoksi ohitseni. Siirryin emän jäljelle katsomaan vieläkö vasa tulee perässä. Kuulin radiosta vasan kaatuneen. En ehtinyt kävellä mihinkään, kun kuulin radiosta naarasmullin tulevan kohti passilinjaa. Siirryin läheisen ojan varteen katselemaan. Kohta kuului taas laukauksia ja passimies ilmoitti ampuneensa mullia. Vähän ajan päästä ammunnan suunnasta tuli hiljaa kävelemällä naaras eteeni. Katsoin hirven aikuiseksi ja en edes nostanut asetta. Hirvi seisoi pitkään edessäni. Hirven lähtiessä taas liikkeelle huomasin hirven toisen takajalan olevan veressä. Nyt tuli kiire ampumaan. Sainkin tulitettua hirven kumoon. Nyt ehdin katsoa kepsistä, missä oma koirani on menossa. Koira oli jo kolmen kilometrin päässä menossa. Jälkeenpäin kuulin haukussa olleen naarashirven, ilmeisesti emä, jolta vasa ammuttiin. Aloimme touhuamaan hirviä tien varteen. Seurain aina välillä kepsistä koiran liikkeitä. Koira jätti hirven lopulta eräälle tielle ja lähti etsimään minua. Ajoin hakemaan koiran pois.



Sarvi nurin

Vasaporukka

14.10.2007

Ensimmäiseen ajoon lähti kolme koiramiestä. Ehdin kävellä oman koiran kanssa noin puoli kilometriä, kun koira löysi hirvet tuulen alapuolelta. Hirvet lähtivät heti liikkeelle. Ensin minusta poispäin läheisen pellon reunalle, täyskäännös ja ohitseni koti passilinjaa. Ilmoitin puhelimella hirvien tulevan passiin. Kohta kuuluikin laukauksia, passimies oli ampunut kahden vasan porukasta toisen. Emä oli mennyt passilinjan läpi, mutta toinen vasoista oli kääntynyt takaisin ja koira perässä. Seurasin menoa kepsistä. Vasa yritti mennä tien yli, mutta haistoi passimiehet ja palasi takaisin kohti ampumapaikkaa. Jonkun ajan päästä koira kuitenkin tuli yksin takaisin ampumapaikalle, ilmeisesti se jätti vasan. Seuraavaksi se kävi seuraamassa vähän matkaa emän jälkiä, mutta palasi kohta sieltäkin takaisin kaadolle. Kävin hakemassa koiran kaadolta. Kävimme välillä syömässä ja teimme vielä toisen ajon iltapäivällä. Sieltä koira ei kuitenkaan löytänyt mitään.



Lauri vasan kimpussa

Jokipyynti

16.10.2007

Olin päivän ainoa koiramies. Ensimmäisessä ajossa koira löysi heti kohta hirvet noin 400 metrin päässä minusta. Hirvet jäivät löytöhaukkuun. Lähdin vähän ajan päästä kävelemään varovasti haukulle. Hirvet olivat harvassa männikösssä ja näin ne jo kaukaa. Ilmeisesti hirvetkin näkivät minut ja karkkosivat kohti passilinjaa. Kävelin talvitietä pitkin lähemmäksi haukkua. Haukku oli aivan jokivarressa, jonka takana meillä oli passilinja. Tuuli kävi passilinjasta päin ja arvelin hirvien kohta palaavan takaisin. Jäinkin talvitielle odottamaan. Haukku pysyi kuitenkin paikallaan jokivarressa, joten lähdin yrittämään uudestaan haukulle. Olin jo aivan jokivaressa, kun huomasin hirvien olevan haukussa joen toisella puolella. Jokivarressa kasvoi tiheitä kuusia, joten hirviä oli vaikea nähdä. Joki teki kuitenkin mutkan sadan metrin päässä haukusta ja mutkasta näin hirvet toisella puolella jokea. Haukussa oli emä ja vasa. Jouduin pitään odottamaan laukaisupaikkaa, koska välillä oli risua edessä ja välillä taas vasa oli aivan emän kyljessä kiinni. Lopulta tuli sopivan näköinen paikka ja ammuin vasaa. Näin vasan juoksevan kohti jokea tulematta kuitenkaan siitä ylitse. Emä pysyi paikallaan haukussa. Siirryin varovasti hirvien kohdalle toiselle puolelle jokea. Huomasin vasan seisovan aivan vesirajassa ja katsovan minua. Vasan kääntyessä ammuin sitä uudelleen. Vasa juoksi parikymmentä metriä ja kaatui kuolleena maahan. Emä kävi pienen lenkin ja palasi vasan vierelle. Emä oli tosi vihainen, olin tyytyväinen että meillä oli joki välissä. Kävelin kunnolla näkyviin ja emäkin siirtyi vähän kauemmaksi. Huutelin lähimmän passimiehen kaadolle suolistamaan vasan, koska en päässyt itse joen ylitse. Iltapäivällä koira löysi vielä hirven noin puolen kilometrin päästä minusta. Hirvi siiryi välittömästi noin kilometrin ja jäi sitten kiinteään seisontaan. Lähdin jonkun ajan päästä taas yrittämään haukulle. Noin 100 metrin päässä haukusta ylittäessäni puoroa liukastuin, niin että vesi roiskahti. Koira kuuli sen ja tuli välittömästi katsomaan, mikä siellä roiskii. Koira palasi kuitenkin takaisin haukulle nähdessään minut. Siirryin noin 50 metrin päähän haukusta, joka oli tiheässä taimikossa. Nyt koira teki sellaista, jota en ole ennen huomannut sen tekevän. Se ärsytti hirveä ja houkutteli sen kymmenen metrin päähän minusta. Haukussa oli yksinäinen naaras, joten tyydyin ottamaan pelkästään kuvia hirvestä. Jonkun ajan päästä kävelin vähän kauemmaksi haukusta ja vihelsin koiran pois. Taas tosi hieno päivä koiralta.

Ilveshaukku

18.10.2007

Edellisenä iltana joku kummin kaiman tuttu oli nähnyt kahden uroshirven menevän tien yli erääseen alueeseen. Yritimme ensimmäisessä ajossa etsiä niitä, mutta emme löytäneet jälkiäkään koko alueelta. Olin kävellyt toisessa ajossa jo useamman kilometrin, kun koira alkoi haukkumaan muutaman sadan metrin päässä tiheässä kuusikossa. Koira haukkui noin 5 minuuttia ja sitten haukku lakkasi. Laskeuduin kontalleen kuusten alle nähdäkseni paremmin. Kohta haukun suunnalta syöksyi kohti 2 ilvestä. Pentu tuli edellä ja painui ohitseni, mutta emä pysähtyi kohdalla vähäksi aikaa vain 5 metrin päähän. Kohta sekin ampaisi pennun perään, koska koira hengitti jo niskaan. Koira katseli minua, että mitä näille tehdään. Usutin koiraa jatkamaan. Seurasin kepsistä koiran menoa. Ilvekset pyörivät pienellä alueella kuusikossa ristiin rastiin ja koira perässä. Vauhti oli 15 - 23 km/h. Kävelin läheiselle talvitielle odottamaan koiraa. Parinkymmenen minuutin päästä koira tuli pois. Ilmeisesti ilvekset olivat alussa puussa koiran haukkuessa niitä paikallaan ja karkasivat sitten. Saatiin taas uusi laji haukkuttujen eläinten listalle.

Aamupyynti

21.10.2007

Edellisenä iltana satoi vähän lunta maahan. Aamun ensimmäiseen ajoon lähti 3 koiraa. Ehdin kävellä puolisen kilometriä, kun koira aloitti haukun etumaastossa noin 600 metrin päässä minusta. Heti kohta haukun alettua siskonmies soitti, että hänen laikansa on tulossa samalle haukulle. Ehdin kävellä parinsadan metrin päähän haukusta, kun kuulin toisen laikan yhtyvän haukkuun. Hirvet lähtivät tietenkin heti liikkeelle. Olin talvitien uralla ja hirvet menivät uran ylitse noin sadan metrin päästä minusta. En pystynyt ampumaan, koska uran päässä oli pienriistan metsästäjien autot parkissa. Haukussa oli emä ja vasa. Hirvet menivät tien ylitse toiselle alueelle, jossa siskonmies pääsi ampumaan vasan. Siskonmiehen laika jäi kaadolle, mutta oma koirani jatkoi emän perässä. Kävelin takaisin autolle ja lähdin koiran perään. Noin viiden kilometrin päässä haukku oli 500 metrin päässä tiestä. Vihelsin ja koira tuli heti pois haukulta. Lähdimme vielä uudestaan hirvien löytöpaikalle, koska yksi pienriistan pyytäjä sanoi nähneensä haukkupaikalla uroshirven. Osoittautui kuitenkin, että hän oli nähnyt samat hirvet, jotka olivat haukussa. Lähdin tämän jälkeen kotiin.

Laikojen SM hirvenhaukkuottelu Kannus

3.11.2007

Pakkasmittari näytti aamulla neljää pakkasastetta ja ilma oli lähes tyyni. Mielestän ihan kelpo keli, vain lumi puuttui. Maastojen arvonta osui kohdallani nappiin, koska nostin oman kotimaastoni. Hyvillä mielillä ajelimme aamulla Haapajärvelle. Minulla oli maastossa tieto emän ja yhden vasan porukasta. Suunnittelin haun niin, että saisin muutaman hakulenkin ennen löytöä. Suunnitelmaksi se jäi, koska koiran hävitessä auton luota metsään, sitä ei näkynyt sen koomin. Odottelimme tunnin ennen kuin kaivoin tutkan esille, koska tiesin koirani olevan joko hirven perässä joka ei anna haukkua tai sitten haukkumassa niin kaukana, ettemme kuulleet haukkua. Tutkasta sitten näimme, että koira oli 2,5 kilometrin päässä haukkumassa. Yritimme pinnistellä korviamme kuullaksemme haukun, mutta emme kuulleet mitään. Tutkalöydöksihän se sitten meni ja pisteet alkoivat ropisemaan pois. Ajoimme autolla lähemmäsi haukkua, jotta tuomarit pääsivät vetämään viivaa. Kello oli nyt 9.55. Kävimme ensimmäiseksi ajamassa autolla kahden kilometrin päässä testaamassa haukun kuuluvuuden. Haukku kuului sinne hyvin, ihmettelimme miksi emme kuulleet sitä lähtöpaikalle. Teimme nuotion ja odottelimme puolitoista tuntia ennen ensimmäistä karkkoa. Tuomarit yrittivät ottaa ensimmäisen AT, mutta hirvet karkkosivat ennen tätä noin 0,5 kilometriä. Tuomarit menivät heti perässä ja saivat ensimmäisen AT:n ja taas noin 0,5 kilometrin karkon. Tuomareiden tullessa takaisin metsästä lähdimme seuraavaksi toisen tuomarin kanssa yrittämään yhteydenottoa. Viheltelin koiraa noin 300 metrin päästä, mutta koiraa ei tänään kiinnostanut tulla katsomaan isäntää. Haukku valui viheltelyni takia muutaman sata metriä ja jäi sitten paikalleen. Seuraavan AT:n ja karkon kävimme sitten antamassa porukalla. Haukussa oli emä ja kaksi vasaa. Hirvet karkkosivat nyt noin 0,9 kilometriä. Lähdimme talsimaan hirvien perään. Hirvet olivat asettuneet tiheään risukkoon aukon laidalle. Yksi tuomareista hiipi ottamaan kolmannen AT:n ja antoi taas mielestään kovan karkon. Hirvet karkkosivat 0,3 kilometriä. Lähdimme taas perään, mutta haukku lähti nyt valumaan siirtyvänä edellämme. Tuomarit alkoivat jo hermostumaan, että eihän näille saa millään karkkomatkaa yli 4 kilometriä. Sanoin, että saanko lähteä itse yrittämään seuraavaa karkkoa. Tuomareiden suostuessa lähdin juoksemaan haukun perään. Tavoitin haukun reilun puolen kilometrin päässä, ja lisäsin vain juoksuvauhtia sekä huusin sen minkä sain kurkusta lähtemään. Näin heti hirvistä, että nyt mennään, hirvet pysähtyivät haukkuun seuraavan kerran noin 2,1 kilometrin päässä. Palasimme autolle ja ajoimme lähemmäsi odottamaan erän loppumista. Erän loputtua yritin vielä viheltää koiraa pois, mutta haukku tuntui vain kiihtyvän. Valitsipa koira hyvän päivän uhmata isännän käskyä, sinne menivät kaikki loppupään pisteet. Lähdimme tuomareiden kanssa kisapaikalle ja seurasin illan aikana tutkasta koiran työskentelyä. Koiralle kertyi lopulta pisteitä 80,5 ja sijoitus 6/14. Ajellessani illalla kotiin kahdeksan aikaan koira lopulta malttoi jättää hirvet ja lähti suunnistamaan kohti lähintä tietä. Soitin lähellä asuvalle kaverille, joka kävi poimimassa koiran kyytiin. Koiralle kertyi työskentelyaikaa vähän yli 10 tuntia. Koetapahtumat on eritelty tarkemmin kokeet osiossa.

Naaras

6.11.2007

Prokulla oli auennut yksi antura launtaina. Aamulla koira näytti vähän aristelevan jalkaa. Lämpötila oli plussan puolella ja keli pehmeä, joten päätin kuitenkin kokeilla jalan kestoa. Koira löysikin jonkun ajan päästä metsään lähdettyä naarashirven haukkuun. Hirvi lähti heti liikkeelle ja meni passilinjan läpi naapuriseuran puolelle. Seurasin kepsistä menoa. Hirvi antoi välillä haukkua, mutta valui koko ajan kauemmaksi. Noin tunnin perästä koira tuli takaisin. Syötyämme lähdimme toiseen ajoon. Ottaessani koiran autosta se selvästi varoi toista takajalkaa. Jalka oli kipeytynyt aamulla hirven perässä. Päätin laittaa koiran takaisin autoon ja lähteä itse passiketjuun.

Jahtipäiväkirja etusivu

Etusivulle