ULKONÄKÖ JA KOKO

Täysikasvuisen näätäuroksen ruumiin pituus on 42-59 cm, häntä 20-30 cm, paino 1300-1800 g. Naaraat ovat uroksia pienempiä. Ne painavat 650-1150 g. Näädän vartalo näyttää talvella tuuhean ja ilmavan talviturkin ansiosta pyöreämuotoiselta. Vartalo suipenee virtaviivaisesti kuonon kärkeen. Voimakkaiden takajalkojen ansiosta näätä on normaalissa kulkuasennossa takakorkea. Sen tummat tassut ovat suuret ja pehmeät, sillä käpälä on hyvin leviävä ja irtonainen. Silmät ovat tummat ja eloisat. Matalan ja pitkänomaisen vartalon pituusvaikutusta lisää pehmeästi liikkeitä myötäilevä tuuheakarvainen häntä. Laaja-alaiset vaalealaitaiset korvat saavat pään näyttämään leveämmältä, kuin se todellisuudessa onkaan. Kesäpuvussa näätä näyttää laihalta ja pitkäraajaiselta sekä suuripäiseltä ja pitkäkyntiseltä. Näädän talviturkin pohjavilla on vaaleanharmaanruskea, mutta peitinkarva on tummanruskea. Talviturkin värisävy vaihtelee tumman- ja vaaleanruskeasta punaruskeaan. Päästä häntään saakka on keskiselällä tumma juova. Keltaisen kurkku- ja rintaläikän väri vaihtelee nuoren eläimen melkein valkoisesta vanhojen eläinten tummankeltaiseen ja voimakkaan oranssiin. Häntä noudattelee selkäjuovan tummanruskeaa väriä.

VAISTOTOIMINNAT JA AISTIT

Näätä on olemukseltaan erittäin valpas ja varovainen. Jos se toteaa, että sitä seurataan tai yritetään pyydystää, se kätkeytyy taitavasti sotkien jälkensä. Se voi juroa kivirakassa jopa viikon. Naaraat ovat huomattavasti arempia kuin urokset. Näädän aistit ovat erittäin tarkat. Näätä kuulee ihmisen lähestymisen polulla jo 300-400 metrin etäisyydeltä. Myös näädän hajuaisti on tarkka. Se löytää monien muiden metsäneläinten tekemät varastot erinomaisen hajuaistinsa avulla, jopa paksun lumikerroksen alta. Kuulo ja hajuaistin avulla näätä etsii suurimman osan saaliistaan.

ELINYMPÄRISTÖ JA LIIKKUMINEN

Näätä on tyypillinen havumetsien asukas, mutta sitä voi tavata myös lehtipuuvaltaisissa sekametsissä. Erikoisesti näätä suosii vanhoja ryteikköisiä havumetsiä, kuten luonnon- ja kansallispuistoja, aarnialueita ja säästömetsiä. Aukeita paikkoja näätä selvästi karttaa. Myös hakkuuaukot kelpaavat näädän saalistusalueeksi, runsaiden jänis,-myyrä,- ja lintukantojen takia. Näätä liikkuu pääasiasssa yöllä. Näädän päivälepopaikaksi kelpaavat mitä moninaisimmat sopukat. Suosituin paikka, ainakin täällä keski-suomessa on oravanpesä, seuraavaksi tulevat maakolot, kivirakat ja ontot kelot. Näädän liikkuminen on siroa ja joustavaa. Se liikkuu enimmäkseen maassa. Vain paetessaan, mennessään makuulle tai tavoitellessaan jotakin saalista se nousee puihin. Naaras näädät puittavat huomattavasti enemmän, kuin urokset johtuen ilmeisesti keveämmästä painosta. Eri yksilöiden kesken on kuitenkin suuria eroja. Pyydystimme kerran urosnäädän, joka ei liikkunut maassa, kuin ylittäessään tietä ja muita aukeita paikkoja. Näädän tavallisin siirtymistapa on kevyt laukka, joka on hyppäämistä. Siinä etutassut painuvat hieman vinottain rinnakkain ja takatassut asettuvat samoihin jälkiin. Joskus näätä tekee myös ns. jänisjälkeä ja joskus se taas kävelee tehden samantapaista jälkeä kuin kettu. Näädän jalkapohja on tuuheakarvainen, joten jäljissä ei näy anturan painaumia. Näädällä ei ole havaittu varsinaisia vaelluksia. Lyhyitä siirtymisiä kyllä esiintyy tasaisesti joka vuosi. Pyyntimiesten kesken puhutaan elintavoiltaaan kahdesta erilaisesta näädästä, ns. asuntonäädästä, joka elää tietyllä alueella tehden noin 8-10 kilometrin yölenkkejä, ja ns. hyppynäädästä, jonka yöllinen kulkumatka voi olla 30-50 kilemetriä. Näätä on reviiviiri eläin. Urosnäätä puolustaa reviiriään toisilta uroksilta, sen sijaan naarasnäädän reviiri voi olla osin uroksen reviirin sisällä.

RAVINTO JA SAALISTUS

Talven aikana näädällä on todettu olevan useita pyyntialueita, joilla se saalistaa vuorotellen viikon pari. Näistä alueita muodostuu sen elinalue, reviiri, jonka se merkitsee hajujäljillään. Talvisin näädän pääravintona ovat selkärankaiset eläimet, mm. orava, jänis, pikkunisäkkäät, kanalinnut ja muut talvehtivat linnut. Tämän lisäksi näätä syö hyönteisiä ja loppukesästä marjoja, etenkin mustikkaa. Myös sammakkoeläinten, matelijoiden ja linnunmunien jäänteitä voi tavata näädän mahalaukusta. Syksyisin ja talvisin näätä käyttää myös metsästä löytyviä haaskoja ravinnokseen. Näätä kätkee osan suuresta saaliista eri puolille elinaluettaan. Itse olen huomannut näädän kaivelevan kätköistään erityisesti linnunmunia jopa huhtikuulla. Tämä viittaa siihen, että näätä on tehokas pesärosvo keväällä. Tavallisin näädän pyyntikeino on hiipiminen ja yllätys makuulta tai yöpuulta. Joskus näätä kiertää saaliin eteen ja odottaa sitä polulla. Näätä saattaa myös ajaa jänistä pitkiä matkoja, nämä tosin havaintoni mukaan harvoin päätyvät näädän voitoksi. Oravan näätä yleensä pyydystää suoraan pesältä yllättämällä. Keskimääräinen näädän vuorokautinen ravintomäärä on noin 200 grammaa.

LISÄÄNTYMINEN

Näädän pääkiima-aika on heinä-elokuussa, mutta sivukiimaa esiintyy helmi-maaliskuussa. Sikiönkehitys pysähtyy hedelmöittymisen jälkeen kuuden kuukauden ajaksi jatkuakseen vasta helmi-maaliskuulla. Näädän pesä on tavallisesti ontossa puussa palokärjen kolossa tai isoreikäisessä pöntössä. Näädän pesiä on löytynyt myös kesämökkien ullakoilta. Emo synnyttää 3-5 poikasta maalis-toukokuussa. Emo voi tilapäisesti imettää pentujaan vielä syyskuullakin. Emon antama suoja on tärkeä jälkeläisten kehitykselle aina lokakuun loppupuolelle saakka. Poikueet hajoavat syys-lokakuussa omille revireilleen.

Näädän metsästys

Etusivulle