ITÄSIPERIANLAIKA (Vostoznosibirskaja laika)

Alkuperämaa
Entinen Neuvostoliitto nyk. Venäjä.
Historia
Rotu on kehittynyt Itä-Siperian ja kaukoidän metsäalueilla evenkien ja lamuuttien laikojen sekä amurin- ja muiden laikojen risteytysten tuloksena
Yleisvaikutelma
Voimakasrakenteinen. Luusto on voimakas ja lihakset hyvin kehittyneet.
Mittasuhteet
Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on uroksilla 1,04-1,08 ja nartuilla 1,06-1.10.
Käyttätyminen ja luonne
Tasapainoinen ja vilkas.
Pää
Kiilanmuotoinen
Kallo-osa
Leveä. Niskakyhmy selvästi erottuva.
Otsapenger Loiva.
Kirsu
Musta;valkoisilla ja vaaleankeltaisilla koirilla sallitaan ruskea kirsu.
Kuono-osa
Sivusta katsottuna kiilamainen, pituus on suunnilleen sama kuin kallon. Kuonon ja kallon ylälinjat yhdensuuntaiset.
Huulet
Kuivat ja tiiviit.
Hampaat/Purenta
Hampaat valkoiset ja voimakkaat. Leikkaava purenta.
Silmät
Eivät kovin suuret, soikeat, vinoasentoiset ja väriltään tummat.
Korvat
Pystyt ja kolmion muotoiset.
Kaula
Lihaksikas ja lähes pään pituinen.
Runko
Säkä
Hyvin kehittynyt ja selkää korkeammalla.
Lanne
Leveä, lihaksikas ja hieman kaartunut.
Lantio
Leveä, suhteellisen pitkä ja hieman viisto.
Rintakehä
Syvä, leveä ja lihaksikas.
Alalinja ja vatsa
Vatsaviiva hieman kohoava.
Häntä
Kaartuu kiertyneenä tai sirpinmuotoisena lanteelle tai reidelle; sirpinmuotoisena hännän ei tarvitse koskettaa selkää. Ulottuu ojennettuna kintereisiin asti tai 1-2 cm niiden yläpuolelle.
Raajat
Eturaajat
Yleisvaikutelma
Eturaajat ovat suorat, yhdensuuntaiset ja hieman pitemmät kuin puolet säkäkorkeudesta.
Lavat
Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 90-100 astetta.
Välikämmenet
Hieman viistot.
Käpälät
Lähes pyöreät.
Takaraajat
Yleisvaikutelma
Takaraajat ovat hyvin kulmautuneet sekä takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Välijalat
Lähes pystysuorat.
Käpälät
Kuten etukäpälät. Takaraajoissa voi olla kannukset.
Liikkeet
Tyypilliset liikuntamuodot ovat laukka ja ravi.
Nahka
Paksu ja tiivis.
Karvapeite
Karva
Pitkää. Karhea, tiheä ja suora peitinkarva muodostaa kaulassa ja lavoissa kauluksen ja uroksilla sään kohdalla harjan. Pohjavilla on tiheää ja pehmeää.
Väri
Pippuri ja suola, pilkullinen, täplikäs, valkoisen, harmaan, mustan, punaisen ja ruskean eri vivahteet. Pienet pilkut raajojen pohjavärissä ovat sallittuja. Suositeltavin väri on karamis.
Koko
Säkäkorkeus
Uroksilla 55-64 cm ja nartuilla 51-60 cm.
Virheet
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Huom! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneena kivespusseihin.

ITÄSIPERIANLAIKAN LUONNE
Henkinen olemus:
Tasapainoinen, rauhallinen, ihmisille ystävällinen, laumalleen uskollinen ja yhteistyökykyinen, omaa huomattavan laumavietin sekä ele-ja ilmekielen. Hallitsee hermonsa hyvin erilaisissa tilanteissa, eikä ole altis sivuvaikutuksille.
Terävyys:
Reagointikyky nopea, käyttää kuitenkin harkintaa, isäntänsä toiveet huomioonottava. Agressiivinen, jos uhkaajana on lauman ulkopuolinen koira.
Luoksepäästävyys:
Suhtautuu avoimesti ja välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin, nartut usein varautuneesti.
Toimintakyky:
Suhtautuu harkitun rohkeasti tuntematonta kohtaan. Puolustautuu hyökkäyksellä tarvittaessa. Haukkuherkkyys vaihtelee suuresti.
Puolustus- ja taisteluhalu:
Kohtuullinen, tarvittaessa peräänantamaton.
Kovuus:
Urokset unohtavat herkemmin epämiellyttävät kokemukset, nartut hieman pehmeitä.
Koulutettavuus:
Suhteellisen helppo kouluttaa, ei kestä kovaa koulutusta, saatava hyvällä oppimaan, tarkoituksetonta toistoa tulee välttää.

ITÄSIPERIANLAIKAN KÄYTTÖOMINAISUUDET:
Itäsiperianlaika omaa huomattavan voimakkaan riista-ja metsästysvietin, joka suomessa on ohjautunut lähinnä hirvelle, karhulle, ilvekselle sekä turkisriistalle. Huomattava osa itäsiperianlaikoista kykenee luontaisesti myös kana- ja vesilintujahtiin. Rodulle ominaista on pettämätön suuntavaisto. Aisteista erityisesti haju- ja kuuloaisti ovat tarkat. Liikkeet ja reaktiot ovat nopeat. Riistaa hakiessaan itäsiperianlaika liikkuu vauhdikkaasti suhteellisen laajalla alueella ja riistan se löytää useimmiten ilmavainulla, kuulon avulla taikka jäljittämällä. Riistan kanssa työskentely on tarkoituksenmukaisen sitkeää, samoin yhteydenpito isäntään on tarkoituksenmukaista. Haukkuääni on kuuluva, soinnukas, riistalajin ja tapahtumien kulun ilmoittava.

Etusivulle