Kännykän pirinä herätti minut vähän ennen kuutta. Nousin ylös ja laitoin kahvin tippumaan. Vilkaisin ulos, vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Manasin mielessäni ilmaa, koko päivä hirvimetällä vesisateessa ei houkutellut. Vesi ropisi auton kattoon, kun käänsin vielä pimeässä auton hirvivajan pihalle. Muita ei vielä näkynyt, mutta kohta porukkaa alkoi tippua paikalle. Puheltiin edellisen päivän pyynnistä. Huonosti oli päivä mennyt. Rane oli edellisenä päivänä ampunut vasaa emän ja kahden vasan porukasta. Emä ja toinen vasa oli karanneet alueelta, mutta ammuttu vasa oli jäänyt alueelle. Ampumapaikalta oli löytynyt vain kasa pitkiä vasan karvoja. Pimeän tullen vasan jäljittäminen oli päätetty jättää seuraavaan päivään.

Niinpä metsästys sovittiin aloitettavaksi eilisestä alueesta. Minä lähdin koiran kanssa ja Rane lähti kaveriksi "keppimieheksi". Porukassamme on sääntö, että jos ammuttu laukaus ei ole kuolettava, ampuja joutuu kävelemään kolme päivää ilman asetta. Passimiehet keskustelivat lähtiessä passipaikkojen jakamisesta, en malttanut olla, vaan huikkasi auton ikkunasta lähtiessä, että tarvitseeko sitä tälläisellä kelillä passimiehiä olla. Passimiehet ovat aina naljailleet koiramiehille tälläisestä säästä, että nyt se on hirvi kesy, sen saa käydä ampumassa koiran haukkuun kuin sian karsinaan.

Saavuttiin pellon reunaan, mistä lähdettiin ajamaan. Minä päästin koiran hakemaan. Rane sanoi, että hän käy lähtiessä vielä tutkimassa eilistä ampumapaikkaa. Olin ehtinyt kulkemaan metsässä vasta pari sataa metriä, kun osuin selvälle yksinäiselle vasan makaukselle. Koira oli tietämykseni mukaan jossakin oikealla, joten jäin seisomaan makauksen viereen ja odottamaan koiraa varmistuakseni makauksen tuoreudesta. Kohta koira tulikin, mutta juoksi ihmeekseni suoraan minun ohitseni tutkimatta makausta sen tarkemmin. Kohotin katseeni ja huomasin hirven seisovan suoraan edessäni. Hirvi seisoi lievästi viistottain minusta poispäin. Aivot tekivät kuumeisesti työtä hirven tunnistamiseksi. Hirvi oli pieni ja passasi vasaksi, mutta koska mitään vertailukohtaa ei ollut saattoi se olla myös pieni mulli. En uskaltanut ampua vaan odotin koiran aloittavan haukun. Samassa hirvi kuitenkin kääntyi ja lähti juoksemaan suoraan minua kohti. Nyt tunnistin hirven vasaksi ja ammuin vasan sen yrittäessä juosta ohitseni noin kymmenen metrin päästä. Vasa tipahti heti ampumapaikalle. Kävelin kaadolle ja ilmoitin radiopuhelimella kaadosta ja pyysin Ranea tulemaan kaatopaikalla. Samassa näinkin Ranen tulevan metsässä kaatopaikkaa kohti. Tilannetta selvitellessä kävi ilmi, että olimme vain noin 50 metrin päässä eilisestä ampumapaikasta. Vasa oli huomannut kaverini ja tuli siksi suoraan minua kohti. Suolistimme vasan yhdessä ja etsimme mihinkä eilinen laukaus olisi mahdollisesti käynyt. Emme kuitenkaan löytäneet vasasta muita reikiä, kuin sen minkä minä olin ampunut.

Jatkettiin ajoa, mutta muita hirviä ei samasta motista enää löytynyt. Ryypättiin välillä kahvit ja sovittiin ajoa jatkettavaksi alueesta, johon emä ja toinen vasa oli eilen menneet. Passimiehet ajelivat passiin ja me jatkoimme ajoa kaverini kanssa. Lähdin kävelemään tuulen alta koiran kanssa ja kaverini hieman etäämmältä erään pellon reunasta. Olin edennyt ehkä noin kilometrin verran, kun huomasin yhtäkkiä hirvien liikkuvan edessäni. Hirvet tulivat viistottain minua vastaan. Olin juuri ojan varressa joten näin hirvet uudestaan, kun ne ylittivät ojan. Emä ja kaksi vasaa. Ilmoitin heti radiolla, että emä ja kaksi vasaa on tulossa kohti passia. Koiraa ei näkynyt hirvien perässä, ne olivat ilmeisesti kaikonneet toista ajomiestä. Istahdin ojanpenkalle kahville ja odottelin koiraani, jonka tiesin kohta saapuvan paikalle. Koiraa ei koskaan tullut, mutta noin kymmenen minuutin päästä kajahti haukku suunnasta, mihin hirvet olivat menneet. Kuulin heti koiran haukusta että eivät pysy paikallaan. Havainnon vahvistikin vähän ajan päästä kauempaa kuuluva haukkusarja. Ei pysyneet vieläkään paikallaan. Näinhän se monesti onkin, kun hirvet ovat jo kaionneet ihmistä.
- Mihinkä päin ne menivät, huuteli yksi passimiehistä radioon. Kaivelin tutkan repusta, mutta vastaanotin oli aivan mykkä, patteri oli tyhjä. Yksi passimiehistä ilmoitti, että hänellä on repussa uusi patteri. Koska haukkua ei kuulunut mistään kävelin passimiehen luokse ja vaihdoin uuden patterin tutkaani. Tutka näytti koiran olevan motin sisällä, mutta haukkua ei vain kuulunut. Rupesin jo epäilemään, että koira on jättänyt hirven ja on tulossa katselemaan minua.
- Nyt se koira haukkuu täällä kaivon lähellä, kuului ääni radiosta. Olimme tuulen yläpuolella, joten emme kuulleet haukkua. Hyppäsimme autoon ja ajoimme lähemmäksi, ja tosiaan, siellähän koira haukkui.

Lähdin kävelemään haukulle. Sadekin oli tällä välin lakannut joten pysähdyin välillä ja pistin sadevaatteet reppuun. Ajattelin sadevaatteiden pitävän liikaa ääntä haukulle mennessä. Joudun pikkuisen kiertämään päästäkseni kunnolla tuulen alle, mutta koska haukku tuntui pysyvän hyvin paikallaan kiirettä ei ollut. Hirven olivat pitkää vaivaiskoivikkoa kasvavalla rämeellä. Pujottelin varovasti pensaikkoja kierrellen haukulle. Olin lopulta vain 40 metrin päässä hirvistä, kun erotin emän seisomassa rämeellä. Emä katseli minua kohti koko ajan, joten se varmaan kuuli liikkumiseni. Vasat kyöhnäsivat keskenään yhdessä ryppäässä joten en pystynyt ampumaan. Katselin hirviä kiikarin läpi, mutta kiikari oli niin huurteessa vesisateen jälkeen, että jouduin varovasti kuivailemaan linssejä. Nyt rupesi jotenkin näkemään kiikarin läpi. Lopulta toinen vasoista käveli vähän erilleen muista ja sain sen ristikolle. Laukaus pamahti ja silloin hirviä vietiin. Näin ampumani vasan säntäävän liikkeelle ja häipyvän mäntyjen taakse. Latasin aseeni ja kävelin varovasti suuntaan johon vasa oli kadonnut. Kohta kävelin melkein palliksi kuolleeseen vasaan. Vasa oli juossut ampumapaikalta vain parikymmentä metriä.
- Toinen vasa on "kanttuvei" ja loppuporukka lähti passia kohti, ilmoitin radioon. Suolistin vasan ja kuuntelin samalla radiosta mihinkä toiset hirvet menivät. Kohta radiosta ilmoitettiin koiran taas haukkuvan lähellä passimiehiä. Passimiehet kyselivät tulenko haukulle.
- Eiköhän tämä jo minulle riitä, yritän katsella miten tämän saisi helpoiten tienvarteen.
- Minäpä käyn ampumassa sen toisen vasan, huuteli Kari radioon.
- Käy vain. Minä kävelen suoraan tulille, kun kerkeän täältä, vastasin radioon. Otin kompassiin suunnaksi suoraan pohjoiseen, ja lähdin talsimaan tietä kohti. Tulin kohta tutun aukon reunaan. Aukolle tuli metsäautotien pisto, joten vetomatka jäi onneksi vain noin puoleen kilometriin.

Osa passimiehistä oli jo tehnyt tulet ja kävi hakemassa tieltä minutkin tulille.
- Tulipahan kerrankin puhuttua siitä passimiesten tarpeettomuudesta oikeaan aikaan, sanoin, kun tulin tulille.
- Sinä teit tänään saman, minkä minä yritin tehdä eilen, sanoi Rane. Minulla oli eilen kans koira haukkumassa toista vasikkaporukkaa, kun törmäsin siihen toiseen vasikkasakkiin. Ajattelin, että näppäänpä tuosta toisen vasikan höysteeksi, ennen kuin menen haukkuun. No, sehän meni sitten niin kuin meni. Vähän ajan päästä Kari ilmoitti radioon, että haukussa oli vain kaksi aikuista hirveä. Koska pyydimme vain vasoja hän päästi hirvet menemään.
- Varmasti siellä on emä ja vasa, sanoin. Näin hirvet kaksi eri kertaa.
- Se ei Kari tainnut päästä haukulle, ja siksi yrittää loivennella asiaa, sanoi Rahikainen. Kohta Karikin tuli tulille.
- Ei siinä koiran haukussa ollut, kuin lehmä ja ylivuotinen mulli, sanoi Kari.
- Elä höpsi, kyllähän minä näin ne hirven monta kertaa. Emä ja kaksi vasaa, sanoin.
- No, sullahan on ollut ennenkin vaikeuksia noiden hirvien tunnistamisessa, pisti Kari. Syötiin siinä rauhassa ja lähdettiin sitten hakemaan viimeksi ampumaani vasaa metsästä. Meitä oli vain neljä miestä vetämässä hirveä joten tiukkaa teki jotta hirvi saatiin autolle asti.
- Tuo ei muuten ole mikään vasa, vaan mulli, sanoi auton luona odottanut Kari.
- Kyllä se nyt ainakin on vasa, sanoi Rahikainen, yksi vetomiehistä. Lähdettiin hakemaan toista vasaa ja samalla ihmeteltiin Karin kommentteja. Kävin katselemassa kärryssä olevaa hirveä, ennen kuin lähdimme hakemaan toista vasaa metsästä. Minusta se ainakin näytti selvältä vasalta. Toisen vasan veto oli helppo, koska se oli aivan pello reunassa. Vedettiin toinenkin vasa kärryyn ja tutkiskeltiin hirviä.
- Meinaatko sinä Kari tosissasi, että tämä toinen ei ole vasa, sanoin Karille.
- Ei se ole vasa, katsokaa nyt rintapäätä. Eihän se ole edes vasan värinen!, sanoi Kari. Tunnelma alkoi kiristyä. Mittailtiin katseilla hirviä. Ensiksi ammuttu oli varmasti vasa, koska se oli uros ja sillä oli pienet sarvenalut päässä. Toinen oli naaras ja vähän isompi kuin urosvasa. Hirvi oli iso naarasvasa tai tosi pieni mulli, eli ylivuotinen hirvi.
- Katotaan sen hampaat vajalla, siitähän se selviää, sanoi Kari.
Ajeltiin nylkyvajalle ja nyljettiin molemmat vasat. Urosvasasta ei löytynyt kuin minun ampuma reikä, vaikka kuinka etsittiin. Pääteltiin sitten, että vasa vain joutui niin erilleen emästään, että se tuli seuraavana yönä samalle paikalle, jossa se viimeksi näki emänsä. Varsinainen hirvijohtajakin ajeli paikalle, kun olimme nylkemässä urosvasaa. Olimme metsästelleet päivän varajohtajan komennossa.
- Onpa iso vasa, sanoi hirvijohtaja ja katsoi orressa riippuvaa naarashirveä. Porukat katselivat hiljaa toisiaan.
- Niinhän tuo on, sanoin. Kun päät oli saatu nyljettyä irti sanoi Kari.
- Katsotaanpa nyt niitä hampaita. Päät pantiin vierekkäin ja vertailtiin yläleuan hampaita. Toisella oli laskujen mukaan kuusi ja toisella seitsemän. Tuomio oli, että toinen on mulli.

Olin vaimon kanssa nukkumassa, kun puhelin soi yhdentoista aikaan illalla.
- Pomo täällä terve, kyllä se sinun ampumasi hirvi oli vasa. Me kävimme vielä illalla Lassen kanssa tutkimassa ne leukaluut. Lassella on sellainen kirja, missä on tämä hirven iän määrittäminen. Se katsotaan alaleuan hampaista. Vasalla on neljä hammasta alaleuassa, aikuisella on kuusi. Näilla tänään ammutuilla vasoilla oli neljä hammasta alaleuassa kummallakin.
- Kylläpä helpotti. Minä ajattelinkin, että kyllä se menee vasan ampuminen vaikeaksi, jos se pitää ensin väristä tunnistaa.

Jahtipäiväkirja etusivu

Etusivulle